Tyytyväisyys

Tuntui kovin kevyeltä lähteä töistä perjantaina. Palautin avaimet, henkilökortin ja puhelimen, toivotin kaikille hyvää kesää ja tapaamisiin taas syksyllä. Edellispäivänä juttelin esimieheni kanssa ja perjantaina soitin työvoimatoimistoon ja nyt koko kuvio on selvä: syksyllä aukeavaa työpaikkaa ei laitetakaan yleiseen hakuun, vaan sopimukset tehdään kanssani elokuussa. Voin siis huokaista syvään ja keskittyä vain nauttimaan kesästä. ”Sä olet meidän naisiamme”, sanoi johtaja ja ojensi minulle kesäkukkia. 

Sydän kevyenä vietin mukavan viikonlopun ystäviemme seurassa ja aikaisin tänä aamuna vein mieheni Kouvolaan, josta lähti kimppakyyti kisareissulle. Kun ajoin valoisassa kesäaamussa takaisin kotiin, ajattelin, että kyllä elämä on kovin hyvää näin. Vaikka molempien työkuviot aiheuttavat tällä hetkellä toisinaan epävarmuutta ja vaikka asumme täällä Suomen kulmassa kaukana kaikista rakkaista, niin kun elämässä on kuitenkin sellaisia ihmissuhteita, joissa on oikeasti helppo olla, ei ihminen juuri muuta tarvi. Ystävät ja rakkautta, välittämistä ja yhdessäoloa – niillä minä elän.

Alkavaa kesää leimaa pieni epävarmuus aikataulujen ja menojen suhteen, sillä olemme varmaan jo niin monta vuotta tehneet virka-aikaan töitä, että miehen opintomatkat ja minun työttömyyteni samaan aikaan pistävät paletin väistämättä uusiksi. Silti tässä saattaa käydä niin, että reissujen rinnalla mökillä vietettyjen päivien määrä moninkertaistuu ja se mahdollisuus on äärimmäisen kutkuttava. En tiedä ehdinkö tai edes maltanko kirjoittaa tätä blogia kesän aikana kovin tiiviisti. Kenties jotain joskus ja matkakertomukset ainakin, mutta muuten toivotan sinulle aurinkoista alkukesää!