Ultra Bran tunnelmissa
Eilen illalla lähdin kuuntelemaan Viihdekuoro Carpe Diemin ja Puhallinorkesteri Pyörteen konserttia Ultra Bran tunnelmissa. Kuulun siihen ikäpolveen, joka eleli teini-ikäänsä Ultra Bran aikoihin ja silloin en vielä ymmärtänyt kuinka upeasta musiikista onkaan kyse. Moinen iski tajuntaani vasta joskus sitten, kun Ultra Bra oli jo pistänyt pillit pussiin. Onneksi Ultra Bra on jättänyt lähtemättömän jälkensä suomalaiseen musiikin historiaan ja niinpä eilinen konsertti oli kolmas näkemäni eri kokoonpanon konsertti, jonka ohjelmisto on koottu Ultra Bran klassikoista. Se ei myöhään herännyttä fania haittaa lainkaan, sillä väreet rupesivat juoksemaan selkää pitkin heti, kun Tyttöjen välisestä ystävyydestä kajahti ensimmäisenä konsertin kappaleena ilmoille.
Olen ollut aina huono käymään missään kulttuuritapahtumissa itsekseni. Aina olen yrittänyt etsiä seuraa mukaan, koska tottakai jaettu kokemus on aina kaksinkertainen. Kuitenkin yksin meneminen ja tekeminen on minusta hieno taito, mikä olisi hyvä opetella. Huomasin mainoksen eilisestä konsertista vasta paria päivää aiemmin ja koska mieheni ei Ultra Bran musiikkiin ole koskaan lämmennyt, en edes yrittänyt sen koommin houkutella häntä mukaan, vaan päätin, että tätä konserttia menen katsomaan vaikka itsekseni, jos ei seuraa löydy. Eräs ystäväni olisi ollut miestäni monin verroin myötämielisempi Ultra Bran musiikkia kohtaan, mutta aikataulut osoittautuivat liian tiukoiksi ja niinpä lauantain alkuillan hämärtyessä minä suihkautin hajuvettä kaulalleni, kampasin hiukset ja lähdin konserttiin.
Konserttielämys yksin oli oikeastaan parempi kuin olisin etukäteen arvannut. Koska Ultra Bran musiikki tulee minua lähelle, keskityin musiikkiin vielä enemmän istuessani yksin yleisön joukossa. Huomasin hymyileväni usein ja viimeisenä soitettu Minä suojelen sinua kaikelta sai kyyneleet kohoamaan silmiini. Konserttielämys tuntui jännällä tavalla kovin henkilökohtaiselta, kun koki sen vain oman itsensä seurassa. Kotona totesin miehelleni, että juuri tätä pitäisi tehdä enemmän. Lähteä useammin tuosta noin vain ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia konserttisalin penkkiin ja nauttia. Muistaa, että jaetun kokemuksen rinnalla myös yksin koettu kulttuurielämys voi olla hyvin nautinnollinen.