Vanhan ajan talvi

Tämä tammikuu on ollut ihana. Loma teki tehtävänsä ja työmotivaatio on jälleen kunnossa. On ihmeellistä huomata, miten suuri vaikutus sillä oli, koska marras-joulukuussa työpaikan ilmapiiri oli yt-neuvottelujen takia stressaantunut ja minäkin odotin vain lomaa ja sunnuntaiblues oli toisinaan melkoinen. Mutta sitten oli loma, tuli lunta ja valoa ja päiväkin pitenee koko ajan enemmän, joten tuntuu, että pöytä olisi taas kunnolla puhdas ja mieli tarmoa täynnä. Olen nauttinut tammikuun arkisesta tunnelmasta sekä lumesta ja pakkasesta kovasti. Pari päivää makasin flunssassa, mutta onneksi paranin pian ja pääsin nyt kuluneena viikonloppuna ulkoilemaan. Eilen kävimme lumikenkäilemässä Valkmusan kansallispuistossa ystävien kanssa ja tänään kävelimme mieheni kanssa Kotkan edustalla sijaitsevaan Varissaareen jäätä pitkin. Mies totesi, ettei ole koskaan ennen kävellyt meren jäällä ja kun tarkemmin mietin, taisi minullakin kerta olla toinen tai kolmas: joskus Helsingissä asuessani kävelin ystävien kanssa Kaivopuiston edustalla lähisaareen kaakaolle. Lähdimme vuodenvaihteessa Rukalle lumettomasta Keski-Suomesta vesisateen piiskatessa auton ikkunaa ja mietimme, että kyllä mahtaa olla ankeaa tulla takaisin talvisista maisemista tänne ikuiseen marraskuuhun. Mutta talvi tulikin meidän mukanamme samaa matkaa pohjoisesta ja viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ihanat. Edes kolmenkymmenen asteen pakkanen ei tuntunut minusta lainkaan liian kylmältä, vaan ajattelin, että juuri tätä sen täytyisi olla, vanhan ajan talvisäätä.