Viimeinen työpäivä

ja sitten alkaa kolmen kuukauden tauko. Oikeasti olen siis työtön, jotta voin sijaistaa vuorotteluvapaalle jäävää työkaveriani syksyllä. Kuvio on tietenkin surkea, jos sitä ajattelee meidän alan näkökulmasta. Pätkätyöläinen on valmis työttömyyteenkin, jos sillä vain seuraava pätkä lohkeaa. Olen ollut nykyisessä työpaikassani nyt kaksi vuotta ja yhden kuukauden pätkään ja niihin vuosiin on sisältynyt kolme eri pätkää ja kaikkiaan viisi eri esimiestä. Eilen lounaalla työkaverini sanoi, että käytännössä olen ollut vakituinen työntekijä eikä hän ymmärrä tulevatko nämä pätkät pitkässä juoksussa yhtään edullisemmaksi kuin vakituisen viran perustaminen.

Mutta näillä mennään. Työkokemusta ja hyvää verkostoa ainakin kertyy ja nyt jalka on koko ajan paremmin oven välissä myös tulevaisuutta ajatellen. Ja ihan rehellisesti sanottuna en ole pahoillani, sillä kerrankin työttömyys osui täydelliseen saumaan ja olo on kuin peruskouluaikoina: pääskyset lentävät, morsiusangervo tuoksuu ja pitkä työjakso on vaihtumassa pitkäksi kesälomaksi.