Hävettääkö?

Helou ja heipähei!

Halusin tulla kirjoittamaan siitä että millasta mun mielestä on oikeesti olla sateenkaariperhe. Tämä on siis mun oma kokemus ja toisilla on varmasti erilaista. Meistä tuntuu että perheenä meidät on hyväksytty todella hyvin. Me ollaan avoimesti kylillä ja jokapaikassa minne mennään, ei me yritetä missään pakoissa tai tilanteissa peitellä sitä että me ollaan perhe johon kuuluu 2 naista ja 2 lasta.  Me kun lähdettiin hedelmöityshoitoihin niin se taisi olla semmoinen ensimmäinen kerta kun oltiin terveydenhuollossa parina. Se oli hyvä kokemus kaikinpuolin!! Meitä ei todellakaan syritty, tai kohdeltu mitenkään ala-arvoisesti eikä törkeäst.. PÄINVASTOIN! Neuvolassakaan ei olla koettu mitään syrjintää. Aika useesti vaan uusien ihmisten kanssa saa selvitellä sitä et miten lapsia hommattu yms. Tällein siis yleisesti ottaen ei ole ollut minkäänlaista negatiivista mistään suunnasta tällein pariskuntana ja lapsien kanssa..

.. mutta minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut niin helppo tie tähän mihin nyt oon päässy. Nykyään mut hyväksytään juurikin tämmöisenä, ja ne ketkä ei hyväksy — eivät kuulu mun elämäänkään. Oon aina tiennyt mikä oon ja tiedostanu sen että tytöt kiinnostaa, ja ensimmäinen ”seurustelusuhde” mikä mulla on ollut oli tytön kanssa. Oli mulla nuorena muitakin ”tyttöystäviä” tai ihastuksia ja juttuja tai miksi niitä voi kutsua. Oli myös poikia. Pidin aika pitkään salassa itestäni tän toisen puolen (eli sen että tykkään tytöistä), ja kyllä useesti ne ”suhteet” poikien kanssa ei tuntunukkaan oikeanlaisilta. Älkää siis käsittäkö väärin kyllä mä niistä pojista siis tykkäsin!! Oon tykänny aina sillei kaikista. Jostain syystä sitä vaan halus pitää salassa ihan ystäviltäkin sen että tykkäs tytöistä.. tietenkin harvat ja valitut tiesi <3Osasyy salailuun oli se että mä olin todellakin koulukiusattu, mutta en asiaa halua sen enempää availla koska en varmaan ikinä asiasta yli pääsekkään.
Kotiin ei viety esittelyyn ketään, ellei homma ollu vakavaa. Yks mun teiniaikanen poikaystävä (jonka kanssa suhde kesti siis vuosia) on vaan käyny porukoilla naamansa näyttämässä. Aikuisiällä tapasin Beedan ja suhteesta tuli äkkiä vakava, jonka vuoksi koin että tietenkin näytille viedään… Mun isälle asiahan oli shokki. Äiti ja mun pikkusikot tietenkin olivat straight away onnelisia mun puolesta eikä mitään mutinaa tai kitinää tarvinnukkaan kuunnella. Siskoille kerroin ihan ensimmäisenä ennen kuin iskälle ja äitille asiasta mainitsin. Mun isä tais sulatella asiaa hetken, mutta kyllä se nopeesti asian kanssa oli sinut, ja sittenhän alkoikin ystävilleen hehkuttaa lesboa tytärtä 😀 haha! Mun mummihan myös tietää meistä, on tavannut Beedan ja Nuutinkin tottakai. Mun ukki ei asiasta tiedä.. tai ehkä tietää että oon Beedan kanssa, mutta Nuutista ei tiedä. En oikein tiedä miksi asia on näin, mutta niin se vaan nyt menee. Eli tavallaan ollaan vielä kaapissa? 😀
Silloin kun tapaan uusia ihmisiä, niin oon joskus kokenut asian kertomisen vaikeeksi.. JA EN ymmärrä miksi!! En häpeä todellakaan, mutta saatan kyllä pelätä että mitä musta ajatellaan. Työpaikalla saatan pelätä että mua aletaan syrjimään, tai kohdella eritavalla. Oon nyt tässä lähiaikoina myös joutunu inhottaviin tilanteisiin:

Henkilö: Onkos sulla omia lapsia?
Minä: Joo on! Kaks poikaa joista toinen on 5-vuotias ja toinen 5 kuukautta (sillä hetkellä)
Henkilö: 5 kuukautta??! Kuka hoitaa sitä kun oot täällä?
Minä: Puoliso on äitiyslomalla, niin hän luonnollisesti hoitaa sitä kotona.
Henkilö: Ai sun mies jäi kotiin, wau!

Tämä tilanne oli todella inhottava. Luulin että selkeästi ilmaisin äitiyslomasta, ja hän silti samantien oletti että mulla on mies. Ajattelin että siitä tajuttaisiin.. En tykkää käyttää samaa Vaimo, se ei istu mun suuhun. Tästälähtien oon kyllä siis käyttäny sanaa Vaimo vaikka en sitä haluaisi välttämättä käyttää.. mutta nykyään uusille ihmisille käytän sitä. Oon myös käyny ton saman keskustelun todella monesti että oletetaan et Beeda on mies. Oon myös sanonut että BEEDA on kotona äityslomalla ja silti kerran multa kysyttiin että ai mitäs se sun mies sit tekee työkseen ja että mites päädyttiin että se jää kotiin.. meen aina ihan lukkoon noissa tilanteissa. En jotenkin kehtaa sillein nolata niitä ihmisiä sanomalla että MINULLA ON VAIMO, OLEN LESBO! Yksi muukin asia on mua häirinnyt, nimittäin se että muutaman kerran on joku ihminen saattanut vähän niinkuin vihjaista sinne suuntaan että Nuutti on Beedan lapsi ja Elias minun lapsi, eikä sillein että on meidän lapsia. Tämä on ärsyttävää.

Kaikesta tästä huolimatta en koe että meitä olis mitenkään syrjitty. Koen vaan että mun pitää selvemmin ja avoimemmin uusille ihmisille kertoa asioista, eikä vaan antaa niiden olettaa. Vastaus otsikon kysymykseen on iso ei. Minua ei hävetä.

Nyt alkaa lapsien kanssa iltatoimet, hyvää yötä JA ihanaa viikonloppua kaikille! <3