8 things I love about NORGE

Sanokaa koronasta mitä haluatte, mutta se saa tekemään asioita. Kuten kirjoittamaan tämän blogikirjoituksen. Moni on voinut jo pestä ikkunat. Tai vaikka saunan. Joku on saattanut aloittaa romaanikäsikirjoituksen. Minäkin olen kirjoittanut to do-listan. 

Ei olt mikkää ravintel auki.

Kun maailmat palavat, on oltava ihminen ihmiselle. Kurottaudumme kohti toisiamme, tietenkin lähinnä sähköisten välikappaleiden avustuksella. Kotona etäilevä vaimo jatkuvasti läsnä. Ja kuinka ollakaan, parisuhde alkaa kummasti kuumenemaan. Luomiani rutiineja on tultu hämmentämään ja pöytätasot ovat alkaneet täyttyä hiuspompuloista, vesi- ja kahvimukeista. Nyt minulla on kuitenkin askartelutila, jonne menen vastamelukuulokkeet korvissa maalaamaan. Antti Holman samettista ääntä kuunnellen en erota oven takaa yksivuotiaan kirkunaa tai häiriinny siitä, että lastenvaunujen kahva osuu minuun koko ajan tai että vaatteisiin pyyhkiytyy maalia (neliöitä ei ole montaa). Jos kartanossasi on huoneita, hakeudu yksinäisyyteen. Se on suomalaiselle luontainen tila. Vaimo valittaa, että norjalaiset eivät pidä ns. turvaväliä. Tämä on aiheuttanut sen, että ulkoilu tapahtuu silloin, kun liikkeellä ei ole muita. Vaikka Mordor on jo kääntynyt kevääksi, pimeyttä riittää sen verran, että voi katsella ikkunoista sisään. Ja näin me suomalaiset olemme päässeet lähelle ihan tavallista norjalaista elämää. Ja monta kivaa sisustusideaakin olen saanut.

Hää siin ihanast kurottaa!

Viime blogikirjoituksessani taisin luvata, että listaisin Norjasta joitakin positiivisia asioita. Aihe ei todellakaan ole vanhentunut, päinvastoin. Tämän kaltaiseen ihmiskokeeseen meidän on syytä altistaa itseämme, sillä vaikka norjalaisia lennätetään kotiin ties mistä, olen varma, että Finnair ei ole tulossa hakemaan meitä. Ehkä tässä blogikirjoituksessa voisin luvata kirjoittaa useammin, koska karanteenin tunnit täytyy täyttää jollakin ja kaikkia ikkunoita ei edelleenkään saa auki. 

Mutta nyt. Aurinko paistaa. Nurmikot viheriöivät. Narsissit ja krookukset kohottautuvat kohti valoa ja jossakin tunnistamattomassa puussa on pinkkejä kukkia. VÄREJÄ. TUOKSUJA. NAMINAMIA. Elämässä on paljon kaikenlaista (muutakin) ihanaa kuin sokeri ja Netflixin synkät rikossarjat.

Joku kukkanen hääki o.

Näiden ajatusten elvyttämänä käyn rohkeasti yritykseen sattumanvaraisessa järjestyksessä.

BEST OF NORGE 2020:

Minibarna

On varmasti olemassa jokin suositus, minkäikäisenä lapsi voi katsoa televisiota. Jossain on myös täydellinen äiti, joka viettää jokaisen hetken lapselleen omistautuen. Tuon äidin ei tarvitse purkaa astianpesukonetta tai ottaa aikalisää sosiaalista mediaa selaillen. Se äiti en ole minä. Lapsenikin olen jo altistanut television passivoiville vaikutteille. Ohjelmavalinnoilla pyrin kuitenkin huonoa omaatuntoani paikkaamaan. Norjan Ylellä taaperoikäisille on omat ohjelmansa. Meillä ykkössijalle kirmaa kirkkaasti Minibarna, jossa värikkäisiin vaatteisiin puetut taaperot tekevät yksinkertaisia tekoja, kuten kaatavat tornin tai pesevät käsiä. Välillä nimetään asioita ja kilkutetaan xylofonia. Lapseni rakastaa Minibarnaa. Minäkin rakastan Minibarnaa. Ohjelman äänimaisema ei revi hermoja, kuten lastenohjelmat, jotka ovat pelkkää epäselvää kimitystä ja kirkunaa.

Ulkoilu on pukeutumiskysymys

Norjassa terassikausi ei pääty koskaan. Aina voi pistää lämpölamput päälle ja kääriytyä huopaan. Talvella ulos levitetään taljat ja tehdään nuotio. Täällä ulkoilun iloista nautitaan jokaisena vuodenaikana. Ei ole olemassa huonoa säätä, on vain paskoja ulkoiluvaatteita. 

Leivänsiivutin ruokakaupassa

Ensin seurasin pitkään vaivihkaa muita asiakkaita, ennen kuin uskalsin työntää leivän tähän myllyyn. Kaikki sormet ovat edelleen tallella ja leivänsiivuttaja on I-H-A-N-A. Täydellisen kokoisia ja paksuisia siivuja leivästä kuin leivästä. Mutta onko se hygieenistä? Tällä hetkellä leivomme leipämme itse ja viipaleet…no, mahassa ne sulavat, oli muoto mikä hyvänsä.

Hurra for deg 

Pitkään luulin, että Paljon onnea vaan- laulusta on olemassa norjankielinen versio. EI SUINKAAN! Täällä laulamme Hurra for deg! Tämän iloisen kappaleen haluan tästä lähtien kuulla jokaisena syntymäpäivänäni. Tokihan vaimoni on sen jo oppinut, koska harjoittelin laulamista pakkomielteisesti useita kertoja päivässä, kunnes tämä kiellettiin minulta. Lyriikkakin miellyttää: Ønske deg av hjertet alle gode ting! Og si meg så, hva vil du mere? Mitä muuta ihminen, jolla on jo materiaalisesti kaikkea, voisi toivoa kuin onnea sydämen syvyyksistä? (varaston tavaroille, joka on haalittu Norjan torista.)

FINN

finn.no on Norjan tori.fi. Sieltä voi ihminen hankkia kaiken treffiseurasta työpaikkaan. Torissa olen päässyt kaupanteon makuun ja ”löytöjen” määrä alkaa olla jonkinmoinen suhteessa neliöihin. Olen hankkinut kotiimme huonekaluja, lapselle vaunupussin ja itselleni vaatetta. Taidetta, designia, merkkivaatteita löytyy, sekä ”annetaan ilmaiseksi” -osasto. Kiinnostaa myös kulttuurisena ilmiönä. Tori on hämmentävän luotettava ostospaikka. Ohareita ei tehdä, enkä ole tullut huijatuksikaan (kopkop). Ehkä osansa on sillä, että portaalissa myyjät ja ostajat voivat pisteyttää toisiaan. Käyttäjäprofiilissa on näkyvissä myös keskiarvo siitä, kuinka nopeasti käyttäjä vastaa. Toriin voi tehdä erilaisia suosikkilistoja, jolloin saa ilmoituksen, jos merkkaamasi tavaran hintaa on vaikkapa alennettu. RAKASTAN. En uskalla edes paljastaa, kuinka paljon vietän aikaa torissa. Varsinkaan vaimolle.

Sisustusohjelmat

Norjalaiset rakastavat sisustustamista. Se näkyy erilaisten sisustusliikkeiden ja television remppa- ja sisustusohjelmien määrässä. Ehkä maailma tuntuu jotenkin selkeämmältä, kun seuraa pommiasunnon muuttuvan keitaaksi 50 minuutissa. Ohjelmista saa myös täysin epärealistisen kuvan remontoinnista. Tämä johtaa siihen, että ryhtyy kuvittelemaan itsekin pystyvänsä kunnostamaan mitä tahansa tuosta noin vain. Suosikkini on Sinnasnekker, joka meillä Suomessa pyörii nimellä Remonttipiiskuri. Norjalaisessa versiossa keskitytään enemmän epätoivon partaalla olevien talon omistajien parisuhteeseen. Kommunikaatio-ongelmia selvittää Otto, norjalainen kirvesmies, jonka ammattilaiset korjaavat pahimmat tyräykset. Sukupuoliroolit ovat ohjelmassa varsin perinteisiä. Yleensä vaimo on jäänyt remontista ulkopuoliseksi, koska mies on remppataitoisempi. Mies puolestaan on kyllästynyt remontointiin, koska on haukannut liian suuren palan ja innostus sekä rahat ovat ehtyneet. Vaimo itkeskelee Otolle, joka opettaa remppataitoja ja tylyttää miestä, kunnes yhteinen sävel löytyy. Lopuksi pari lähetetään hotelliin kutemaan ja ammattilaiset viimeistelevät työn. Ja miksi minä katson tätä? No, nykymaailmassa asiat kun harvemmin ovat mustavalkoisia. Siksi on jotenkin lohdullista, että on olemassa aloja, kuten rakentaminen, jossa virheet on helppo osoittaa ja on OIKEA tapa tehdä työ.

Ja hää niin ihanast auttaa meit torveloit.

Lapsimyönteisyys

Suomessa on syntyvyys laskee jyrkästi ja viimein naispareille (ja itsellisille naisille) on suotu mahdollisuus saada lahjasoluja julkiselta puolelta. Vihdoin pääsemme osallistumaan lapsentekotalkoisiin. Yhtenä syynä syntyvyyden laskuun on esitetty lapsivihamielistä ilmapiiriä. Minun on vaikea arvioida tätä, koska olen suurimmaksi osaksi asunut lapseni kanssa täällä Norjassa. Asun kaupungissa, jonka slogan on ”barnas by”. En ole kokenut olevani koskaan lastenvaunujeni kanssa muiden tiellä, minut ja lapseni huomioidaan positiivisesti, leikkipaikkoja on runsaasti ja pitkän matkan busseissa on lastenistuimet. Syntyvyys laskee toki täälläkin ja pääministeri on kannustanut norjalaisia lisääntymään (lapsentekotalkoot ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton). Lapsentekoa kuitenkin tuetaan paremmin. Kodinhoidontuki on tuplat Suomeen verrattuna ja verotonta tuloa. Työnteko ei tukeen vaikuta, jos lapsesi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Eli jos työskentelet iltaisin tai esimerkiksi isovanhempi hoitaa lasta, voit nostaa tuen täysimääräisenä. 

Kardemomma by

Muistatko Kasperin, Jesperin ja Joonatanin, jotka hiipivät Kardemumman yössä? Norjalaisen Thorbjørn Egnerin satu kolmesta iloisesta rosvosta julkaistiin jo 1950-luvulla, ja tarina on ihastuttava edelleen. Egner on myös kuvittanut sadun ja säveltänyt siihen laulut. Ostin kirjan lapselleni, mutta häntä ei norjan mongerrukseni kiinnostanut, joten päädyin lukemaan sitä itsekseni. Kardemumman kylä on oma maailmansa, jossa elelee erikoislaatuisia ihmisiä, jotka puhkeavat välillä lauluun. Sadusta on tehty näytelmiä, elokuvia ja kuunnelmia. Ja mikä parasta, Kardemumman kylä on oikeasti olemassa. Vaikka en eläintarhoista erityisemmin perusta, menen mielelläni Kardemummaan. Kylä nimittäin sijaitsee läheisessä eläintarhassa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tympeä Norjan Disneyland. Toteutus perustuu Egnerin omiin piirustuksiin, ja arkkitehtina oli oma poika, joten siellä näyttää tismalleen samalta kuin kirjassa. Kardemumman kylässä voi myös asua, sillä kahdeksan taloa on vuokrattavissa. Kesäloma Kristiansandissa voisi saada ihan uutta nostetta, kun saisi herätä pullantuoksuun Kardemummassa…

Kardemumman laki määrää:”Täytyy aina olla kiltti, muita kiusata ei saa, muuten sopii tehdä mitä huvittaa”

(”Man skal ikke plage andre, man skal væra grei og snill, og for øvrig kan man gjøre hva man vil.” Kardemommeloven)

Ja toimii myös tänä koronankatkuisena aikana pienin muutoksin.

”Man skal ikke smitte (=tartuttaa) andre, man skal væra grei og snill, og for øvrig kan man gjøre hva man vil.” Koronaloven

Pysykää terveinä!

perhe ajattelin-tanaan oma-elama uutiset-ja-yhteiskunta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *