Uskalla unelmoida. Uskalla luoda. Uskalla olla oma itsesi. Rakasta itseäsi koska sinä olet ainoa sinä koko maailmassa. Olet ainutlaatuinen. Olet ihana!
Tee juuri niitä juttuja joista tykkäät. Ei kaikkien kivojen juttujen tarvitse olla kalliita. Itse nautin simpukankuorien keräämisestä meren rannalla. Kun pääsen meren rannalle sieltä on aika vaikeeta saada mua pois! Se on ilmainen huvi. Mieti mitä sellaista voisit tehdä, mikä ei maksa paljon tai ei mitään ja on silti juuri sitä mistä tykkäät. Voi löytyä yllättävän moniakin asioita. Sitten mulla on tietenkin se kirjastojuttu ja sieltä voi hakea myös ilmaisen kirjan poistohyllyltä. Joskus sieltä löytää todellisen aarteen. Mene ihmeessä tsekkaamaan se poistohylly!

Jokaisella pitäisi olla joku asia tai ihminen tai paikka, jota intohimoisesti rakastaa. Kyllä vain voit olla rakastunut myös kaupunkiin tai kaupunginosaan. Äitini asuu Tampereella ja hän on rakastunut Kyttälän kaupunginosaan. Voi rakastaa katua tai vaikka puistoa. Se on ihan ok kunhan vain rakastat jotakin tai jotakuta. Jos ei ole läheisiä ihmisiä niin kasveista ja tietysti lemmikkieläimistä saa valtavasti energiaa. Ympäröi itsesi positiivisella energialla. Bachin kukkaterapian keksijän mukaan aamukaste kukan terälehdellä on lääke ja todella vastaus moneen vaivaan. Mitään tieteellistä näyttöä ei asiasta ole mutta Bachin kukkaterapian avulla monet fyysisesti ja psyykkisesti sairaat ihmiset ovat saaneet apua. En usko että Bachin kukkaterapia on pseudoterapia. Jos olet koskaan käynyt Frantsilan tilalla Hämeenkyrössä tai kävellyt viljapellolla auringonlaskun aikaan niin ymmärrät varmaan Bachin kukkaterapian merkityksen.

Monilla meistä on suosikkivuodenaika. Itse olen ehdottamasti kevät-ihminen! Keväässä on jotakin valtavan lupaavaa. Se on kaiken alku. Koko vuoden, kesän ja kaiken kauniin. Jotkut tosin voivat olla talvi-ihmisiä. He yleensä rakastavat lunta ja useimmat ovat jouluihmisiä. Pitäisi varmaan olla talvi-ihminen koska helmikuu on synttärikuukauteni mutta en ole koskaan rakastanut talvea koska se on niin harsh siis liian kova ja kylmä. Ihmisissäkään en pidä kovista ja kylmistä ihmisistä. Kevät on lempeä, lupaava. Se hyväilee ja uskoo suunnitelmiisi. Se antaa anteeksi viime vuoden tekemättömät jutut ja antaa hyvän alun kaikelle uudelle. Mikä on teidän lempivuodenaika ja miksi?

                                   Olin 80-luvun lapsi

Synnyin vuonna 1977 joten en muista 70-luvusta yhtään mitään.  Sen sijaan 80-luku on jäänyt mieleeni aivan lumoavana vuosikymmenenä, josta on jäänyt ihania muistoja. Jos kuulut ikäluokkaani niin varmaan muistat Nalle Luppakorvan ja Pätkiksen smurffit. Neiti Etsivän ja joitain ihania entisessä Tsekkoslovakiassa tehtyjä lasten elokuvia kuten Perinbaban, jonka aion postata tässä lopuksi. Nyt kun olen itse vanhempi olen huomannut kuinka lasten kulttuuritarjonta on tullut jotenkin köyhemmäksi ja suorastaan jopa väkivaltaisia piirrettyjä näkee lähes päivittäin. 

Kaipaan sitä viattomuutta, joka leimasi lasten ohjelmatarjontaa vielä 80-luvun Suomessa. En muista myöskään yhtään koulussa tapahtunutta ampumista 80-luvulta. Tosin Jammu-setä herätti kauhua silloin 80-luvulla mutta muistaakseni hänet saatiin pian kiinni ja hän kuoli Niuvanniemen sairaalassa dementoituneena vanhuksena. Häntä ei varmasti tule kenenkään ikävä. Ajattelenkin tässä voisiko väkivallan erityisesti kouluissa tapahtuvan väkivallan ja lasten kulttuuritarjonnan  välillä olla jokin yhteys? Ei ole kivaa, kun 3-vuotias katsoo kun joku supermies hakkaa hulluna seinät hajalle. Ei tällainen ole kulttuuria lainkaan vaan silkkaa väkivallan ihannointia. En tykkää. Haluan palata takaisin 80-luvulle ja siihen kauniiseen aikaan, jolloin lapset leikkivät rauhassa pihoillaan ja televisiosta tuli laadukkaita ohjelmia kaikenikäisille lapsille.

Liitän tähän lopuksi iki-ihanan lasten elokuvan nimeltä Perinbaba, joka valmistui 1985. Hieno ero tämän ja monen nykyajan lasten leffan välillä on se, että tässä elokuvassa ne pahiksetkin näytetään jotenkin hellyyttävässä valossa. Juuri tällaisia elokuvia kaivataan tähän päivään.Sellaisia tarinoita, joilla on onnellinen loppu ja joissa ketään ei tuhota. Ei elämän pidä esittäytyä karmeana etenkään tarha-ja ala-asteikäisille. Elämässä pitää olla kauneutta ja viattomuutta. Lapsuuden aika on kuitenkin jotain niin ihanan ainutlaatuista. Sorry että elokuvassa ei ole tekstitystä suomen kielelle.

Ajattelenkin aloittaa aikamatkaa kultaiselle 80-luvulle ja kerätä parhaita paloja 80-luvun kirjallisuudesta ja elokuvista perheen näkökulmasta blogiini.

https://youtu.be/SW83H72crto?si=Sh5cyISKfKGRDtjr