Haluaisin juoda ahdistuksen pois

 

Tulin maanantaina kotiin Joensuuhun. Koko asunto ja huoneeni olivat täydessä kaaoksessa. Asunto siksi, että kämppis tekee vuorotyötä ja oma huoneeni koska viimeksi olin käynyt asunnossa Ilosaari-viikonloppuna. Sain vasta tänään vaihdettua lakanat. Ja pyykkiä olen pessyt koko viikon.

Koko viikon olen yrittänyt lähteä yliopistolle opiskelemaan, mutta en ole saanut aikaiseksi. Luin parvekkeella ensimmäisen luvun yhdestä viidestä tenttikirjasta ja koko homma jäi siihen. Ahdistaa ja on hiki. Huoneen siivouksen jälkeen on ollut kuitenkin hieman parempi olo.

 

 

Lääkityksen kanssa olen masennuksesta huomannut sen, että se ikään kuin tihkuu lääkityksen tuoman mielialan kohotuksen ja aktiivisuuden läpi. Ahdistusta lääkitys ei vie pois eikä minulla ole enää Opamox reseptiä. Minun tekee mieli jatkuvasti syödä. mieli tekisi myös ryypätä. Onni onnettomuudessa, että olen laskujen ja lukukausi maksujen takia niin huonossa raha tilanteessa, että nuukuus lyö yli juomisen tuoman turrutuksen kaipuun. Tunnistan kyllä ongelman ja minua inhottaa ajatus, että olisin muuttumassa isäkseni, joka hoitaa mielenterveyttään ryyppäämällä. Itse olen hakenut lohtua ruoasta ja varsinkin sokerista.

Nyt kotona ollessani olen yrittänyt tyynnyttää sokerin himoani juomalla sokeritonta mehua ja vettä. Sen myötä olen alkanut hikoilla tolkuttomasti. Tietysti vettä pitää juoda, mutta oikeasti olen mennyt jälleen kerran liiallisuuksiin. Viimeksi söin karkkia maanantaina bussissa, viimeksi join viinaa maanantaina bussissa.

Inhottaa edes myöntää koko asia. Toisaalta blogin idea on, että saan käsitellä ongelmiani rauhassa ja ikään kuin puhua jollekin.

Tiedän parikin ihmistä, joilla on sama ongelma. Toisaalta en koe omaani niin pahaksi, että juominen pitäisi lopettaa kokonaan. Vai pitäisikö? Ihmisiä, jotka hoitivat mielenterveyttään ja ahdistustaan juomalla. Näillä ihmisillä on kuitenkin partnerit tukena. Joku, jonka vuoksi lopettaa ja yrittää parantaa elämäänsä. En todellakaan koe, että minulla on sellainen tahto. Miksi olisi, olen välillä todella yksinäinen.

Suurin pelkoni juomisessa on terveyteen liittyvä. Fyysinen terveyteni rakoilee muutenkin epäterveellisten elämäntapojeni takia. Lisäksi vielä verihiutaleiden määrän lasku ja miten elämän tapani vaikuttavat siihen pelottavat.

Jotenkin olin ruoskinut itseni siihen luuloon ja tavoitteeseen, että heti kun pääsen kotiin, aloitan arjen ja käyn opiskelemassa joka päivä yliopistolla ja pidän itseni kurissa ja nuhteessa. Ja nyt kun en olekaan saanut pariin päivään mitään siivousta kummempaa aikaan ruoskin itseäni siitä.

Ajatus kuvioita pitäisi alkaa työstää paremmiksi, mutta ainakin ymmärrän, että minulla on ongelma.

 

– Satu