Mitä ei ainakaan sanota masentuneelle

Siskoni lopetti mielialalääkkeet, joita hän oli käyttänyt noin vuoden. Kahden viikon jälkeen tulli takapakkia, ja sain viestin ”alkaa iskeä vasten kasvoja tuo lääkkeen lopetus”.

Puolentoista tunnin puhelun jälkeen sisko varasi ajan työterveys hoitajalle ja sai lääkkeet takaisin, sekä sairaslomaa. Hyvä juttu. Ja koin tärkeäksi, että voin jossain määrin olla tukena, vaikkakin vain puhelimen välityksellä.

Asia alkoi kuitenkin kärjistyä toiselta taholta. ”8 ruoka-ainetta, jotka lisäävät serotoniinin ja dopamiinin tuotantoa”, linkki artikkeliin, jonka sisko sai tädiltämme. Ymmärrän idean sinänsä. Hyväntahtoinen vanhempi perheenjäsen haluaa vakuuttaa mielenterveys ongelmista kärsivän siskontyttönsä siitä, että on olemassa muitakin keinoja kuin lääkitys.

Mikä tästä kuvauksesta sen sijaan puuttuu, on se, että siskoni sai viime keväänä burnoutin ja joutui kahdenkuukauden sairaslomalle, jota sen jälkeen jatkettiin. Kyseessä ei siis ole ”minua väsyttää ja tahtoisin vain nukkua” tyyppinen lievä masennus, täysin validi ongelma toisaalta sekin.

Sittemmin tädiltä oli tullut vielä muita viestejä. ”Ei sun luonteeseen sovi se, että oisit masentunut, kyllä min sinut tunnen”, ja ”miten sä voit ollut masentunut, sullahan on kaikki hyvin elämässä”.

Klassikoita, huonoista neuvoissa samassa kategoriassa, kuin ”mene lenkille, liikunta tuottaa dopamiinia”, ja hymyile joka aamu peilille”, ja ”yritä ajatella positiivisesti”.

Masennuksessa onkin se jännä juttu, että kyllä se on mielen sairaus joka, todellakin sijaitsee ”vain päässä”, mutta sen syyt ovat neurobiologisia. Masennus johtuu aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotannon vähyydestä. Masennus- ja mieliala lääkkeillä korjataan tätä epätasapainoa ja syötetään aivoille aineita, jotka käynnistävät välittäjä aineiden tuotannon.

On toisaalta totta, että esimerkiksi liikunta voi auttaa dopamiinin tuotannossa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että keho ei tuota näitä aineita luonnollisesti. Masentunutkin voi tuntea ilon ja onnellisuuden tunteita, hetkellinen dopamiini ryöppy ei kuitenkaan korvaa jatkuvaa välittäjäaineiden puutosta.

Voi myös omasta kokemuksesta todeta, että hyväntahtoiset neuvot ja mietteet kuten ”sinulla on kaikki elämässä hyvin”, saavat olon tuntumaan entistä epäonnistuneemmalta. Yksi masennuksen oireista on esimerkiksi se, että kaikki hyväntahtoiset elämän viisaudet kuulostavat siltä, että sinua syytetään kiittämättömyydestä. Masennuksella on tapana muuttaa kaikki sisäinen puhe negatiiviseksi.

Väittäisin, että mikäli masennuksesta haluaa parantua ilman lääkkeitä se vaatisi kokonaisvaltaisen elämäntapa remontin, tyyliin ensin makaat pienellä kreikan saarella kauniiden maisemien ympäröimänä itkemässä kaksi viikkoa ja muutat sitten tirolilaiseen vuoristokylään kulttivivahteiseen kommuuniin paimentamaan lampaita loppu iäksi ja hyppäät pois oravanpyörästä. Kaikilla ei valitettavasti ole vaihtoehtona lähteä kreikkaan asti itkemään. Saati edes jäädä vain kotiin.

Mitä sitten voi tehdä? Eikö saa hyväntahtoisesti auttaa? Totta kai saa. Mutta on mietittävä miten auttaa. Sano vaikka, että kuuntelen jos haluat puhua. Anna tilaa, älä hyysää. Ja kannusta hakemaan apua. Ole läsnä.

Ja muista, että masennukseen voi sairastua kuka tahansa elämäntilanteesta tai luonteesta huolimatta.

Satu

Mielenterveyden  keskusliitto, kun läheinen sairastuu:

https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/laheisen-sairastuminen/

hyvinvointi mieli terveys ystavat-ja-perhe
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *