Mitä tehdä kun, kaveri alkaa ”lähentelemään”? En tiedä.

Ilosaarirock oli joka tapauksessa hyvä kokemus. Kohokohtina Olavi Uusivirta ja Jack White.

Lauantai ilta ja yö oli kuitenkin jossain määrin häiritsevä kokemus. Ihmisistä, jotka luulin tuntevani, paljastui uusia puolia. Koko hässäkkä pisti minut miettimään omaa ihmistuntemustani, vaikka loppujen lopuksi mitään pahaa tai peruuttamatonta ei tapahtunutkaan.

Festaripäivän jälkeen minä ja siskoni lähdimme Joensuun kaupungille tapaamaan kaveriani, joka oli viettämässä iltaa. Paikalla oli ihmisiä, joita en tuntenut, mutta se ei kumpaakaan minua tai siskoa suuremmin haitannut. Sisko sanoi, että oli kiinnostunut näkemään, millaisia tuttuja minulla oli.

Opiskelu kaverini Matti, jonka olen tuntenut vuodesta 2015 ehdotti, että lähtisimme vielä jatkamaan iltaa Bepopiin. Minä, siskoni, Matti ja hänen kaverinsa Mikko lähdimme. Jossain vaiheessa tanssilattialla minua alkoi oksettaa, päivän helteestä, kaljasta ja väsymyksestä. Lähdin vessaan kuvitellen, että kaikki on kunnossa. Törmäsin Mattiin tullessani vessasta. Hän sanoi, että annetaan Mikolle ja siskolleni tilaa, niillä on menossa joku juttu. Ajattelin, että kyllä sisko pärjää, hän on voimakas tahtoinen ihminen ja on seikkaillut elämässään paljon minua enemmän, eikä vähästä hätkähdä.

Baaritiskillä tapasin miehen, joka oli samalta seudulta kotoisin kuin minä. Meillä oli pari yhteistä tuttua. Mies oli mukava ja hän tarjosi minulle juotavaa. Istuimme karaoke puolella juttelemassa, kun siskoni ryntäsi luokseni. Kännistä hysteerisenä hän selitti, että oli ollut huolissaan, samalla hän selitti, kuinka Mikko oli väkisin yrittänyt suudella häntä sen jälkeen, kun he olivat jääneet kahden. Kysyin siskolta halusiko hän lähteä. Kuten sanottu siskoni ei ole vähästä hätkähtävää sorttia ja halusi jatkaa iltaa.

Mikko sen sijaan ei halunnut huomata vinkkiä siitä, ettei häntä haluttu enää paikalle.

Lähdimme vielä jatkamaan iltaa kotiini, sillä kämppikseni oli yövuorossa. 

Kaikki oli muuten mukavaa lukuun ottamatta, sitä ettei Mikko edelleenkään halunnut huomata, ettei hänen lähentelyjään kaivattu.

Olin potkimassa porukkaa ulos asunnosta noin 5 aikaan aamuyöllä. Matti jäi eteiseen valittelemaan, että hänen pitäisi vielä polkea kotiin toiselle puolen kaupunkia. Lupasin hövelisti, että hän saisi jäädä yöksi. Kämppikseni tunsi Matin ja heillä oli muitakin yhteisiä kavereita.

Nakkasin patjan huoneeni lattialle ja kävin itse nukkumaan.

Juttelimme jonkin aikaa, eli jauhoimme jotain itsestään selvää paskaa maailman politiikasta, kuten itseään intellektuelleina pitävillä opiskelijoilla on tapana puoli kuudelta aamuyöstä laskuhumalassa.

Nukahdin ja kuulin jossain vaiheessa, kun kämppis tuli yötöistä kotiin.

Sitten tunsin, kun Matti naputtaa polveani. Herään ja Matti näyttää minulle puhelimen ruutuaan. ”Saanks nukkuu vieres?!?!”

Et todellakaan saa. ei ei ei ei ei. Oli minun vastaukseni. Käänsin kylkeä ja kuulin miten Matti sanoi: ”no oli silti ihan hyvät keskustelut”.

Kolme kysymysttä: Miten paskanjauhaminen liittyy mitenkään siihen mitä puhelimen ruudulta luin?

Oliko hän odottanut koko illan tätä?

Ja olenko vain pöljä, mutta en ollut huomannut mitään tämän suuntaista aikaisemmin?

Vaikka mitään ei tapahtunut, minulle tai siskolleni koko ilta jätti minulle pahan maun suuhun ja väristykset selkäpiihin.

Mitä enemmän olen asiaan miettinyt, sitä enemmän minua on alkanut ällöttää. Sekä Matin, että Mikon käytös. Matti on ihminen, jonka olen tuntenut verrattain pitkään. Ihminen, jonka kanssa olen viettänyt iltaa, meillä on sama kaveri piiri ja samoja tuttuja. Hän on aina antanut ymmärtää, että on biseksuaali ja enemmän kiinnostunut miehistä. Tämän takia olen kai laskenut hänet siihen hippihomo kategoriaan, jota luokitteluja rakastava pääni on alkanut arvostaa, mitä enemmän olen Joensuun pieneen queer-piiriin tutustunut. Päässäni en ole koskaan antanut ymmärtää mitään muuta kuin pelkkää hyvänpäivän tuttuutta ja opiskelu kaveruutta. En halua edes selvittää onko kyseessä ihastuminen vai hetken mielijohde. Joka tapauksessa minulle tuli sellainen olo, että en tuntenut tätä ihmistä ollenkaan. 

Kyse on lähinnä siitä, että en ollut osannut odottaa sitä Matilta. En ole koskaan kokenut olevani samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Ja mietinkin, onko hän pitänyt sitä paskanjauhantaa, jota ystävieni kanssa harrastamme päivittäin, syvällisenä keskusteluna ja merkkinä jostain syvemmästä.

En ole koskaan ollut hyvä ihmissuhteissa. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että flirttailen suoraan, mikäli olen kiinnostunut jostain ihmisestä. Enkä välttämättä osaa hoitaa tätäkään asiaa, miten se taitavasti ja kenties hienotunteisesti pitäisi hoitaa.

Kerroin automatkalla takaisin Joensuusta siskolleni mitä Matti oli sanonut. Siskoni tuhahti vain tietävästi: ”Miehet”.

 

Onneksi rokki viikonloppu meni muuten hyvin. Sunnuntain istuimme alueella helteeltä suojassa, joimme siskon kanssa tällä kertaa vähemmän ja käytimme loput rahamme alueen ruokakojuissa.

 

– Satu