Silmät kiinni kesän läpi

Kesäloma on mennyt kuin silmät ummessa. Helle vie voimat ja yksin olo alkaa puuduttaa.

En varsinaisesti asettanut mitään tavoitteita kesälle, en ole edes töissä. Silti tuntuu saamattomalta, kun mikään ei ole muuttunut.

Lupasin itselleni, että minulla olisi aikaa kirjoittaa, aikaa opiskella ja maalata. Mitään näistä en ole tehnyt. Sen sijaan olen istunut, vellonut ja juonut liikaa (juuri sinne ne rahatkin katosivat).  Koitan muistuttaa itselleni, että minun täytyy olla armollinen. Vuosi sitten makasin elokuun kokonaisuudessaan sängyssä ja enkä lähtenyt kuukauteen lähikauppaa pidemmälle. Päätin kai puoli villaisesti, ettei minun tarvitse asettaa tavoitteita, kun ne eivät kuitenkaan täyty. Silti omista vahingollisista ajatuskuvioista on vaikea päästä eroon. Olet 24 etkä saa edes kesätyöpaikkaa. Opiskelisit, miten vaikeaa on lukea pari kirjaa aiheesta, joka kiinnostaa sinua? Kirjoita, et tee muuta kuin elä omissa kuvitelmissasi, pistä ne paperille.

Negatiivista mielentilaa eivät auta se, että mielessäni on pyörinyt se mitä ystäväni ja kämppikseni sanoi minulle, kun oli käymässä kotona Joensuussa. ”Tosi kiva on kyllä olla ollu yksin. Ei tarttis vielä tulla takaisin”. Leikillään tai tosissaan, kaikki tuollaiset kommentit jäävät aina jäytämään minua.

Yksin olo saa minussa aikaan kierteen jolloin haluan paeta ahdistusta ja pahaa oloa. Kaikki menee siinä mielentilassa nopeasti sekaisin. Syön, juon ja tupakoin liikaa, en jaksa siivota ja kaaos on valmis. Sitten ruoskin itseäni siitä, kuinka en osaa elää normaalisti ja pyörittää arkea, vaikkei arki olekaan.

Tavallaan siis kaipaan yliopiston tuomaa rutiinia ja painetta elämään. Tiedän kuitenkin, ettei oloni silloinkaan ole sen auvoisempaa sillä arki saa nopeasti elämän tuntumaan siltä, että kaikkea on liikaa. Luon itselleni paineet olla täydellinen ihminen, jota kukaan ei koskaan voi olla. Tai edes sellainen toimiva aikuinen, ihminen, jolla on elämä hallinnassa. Niitäkään tuskin todellisuudessa on olemassa.

Kesään on onneksi mahtunut mukaviakin kokemuksia. Toivon itseni tähden, etteivät ajatus mörköni saa niitä pilalle.

– Satu