Mismau

6.4.2009 ->

Mietimme mieheni kanssa aikoinaan omaan kämppään muutettuamme, että hankkisimme kissan tai leijonanharjaskanin. Lopulta mieheni ehdotti frettiä – minähän en ollut moisesta eläimestä kuullutkaan saati sellaista nähnyt, mutta nettitutustumiset eläimeen saivat puolelleen. Oltiin oikeasti todella typeriä ja ostettiin Viron tuontipentu kun kauhealla kiireellähän se lemmikki piti saada. Onneksi oli passi & siru- ja rokotusasiat kunnossa ja saatiin eläimen sukupuu kasvattajan tietoineen. Missään nimessä en suosittele silti koskaan näin hämärästi eläintä ostamaan vaan ehdottomasti rekisteröidyltä kasvattajalta. Kasvattajasta on muutenkin paljon hyötyä, koska häneltä saa neuvoja myös fretin jo ollessa aikuinen. Tuollaisen tuontipennun kanssa sitä ollaan ihan omillaan. 

Ensituntuma tyttöfretistämme oli ainakin luonnetta pullollaan, vähän kyllä hurjistutti mihin ollaan ryhdytty. Neiti sai nimekseen Mismau. Oltiin ajateltu nimi alunperin kissalle, mutta sopi se mielestämme loistavasti fretillekin. Erikoisella eläimellä pitää olla erityinen nimi.

Mismausta kasvoi pian äärimmäisen ihmisrakas ja kiltti fretti. Välillä tuntuu että neiti odottaakin ihan erityiskohtelua, kuin olisi yksi ihmisistä.

Kuvassa Mismau mieheni olalla, missä kiltisti pysyy matkassa. Kouvolassa asuessamme Mismau itseasiassa käveli varsin pitkiä matkoja, jopa 1.5km innoissaan kun mieheni tuli minua töihin vastaan. Sittemmin pk-seudun mölyt ovat häirinneet ja tuskin neiti enää jaksaisikaan samanlailla urheilla kuin tuolloin nuorempana. Vaikka nykyäänkin, jo 5,5 vuotiaana Mismau innnostuu välillä leikkimään ja riehumaan, eritoten mieheni kanssa.

Mismau sai muutaman kuukauden meillä asuttuaan ”pikkuveikan”, hieman nuoremman urosfretin nimeltään Rau (Racoon). Heistä tuli todella pian erottamattomat ystävät, vaikka Raun hormonien jyllätessä ekana vuotena Mismaullakin varmasti meni toisinaan hermot poitsuun.

Kaksikon löysi yleensä aina nukkumasta yhdessä. Meitin vaavelot<3

Kun Rau kuoli äkillisesti maaliskuussa 2012, tuntui Mismaukin murtuneen. Kuvassa Mismau on hakeutunut kantokoppaan kääreisiin, joissa Rau oli viimeisellä matkallaan. Ikävää ei varmaan poistanut mutta varmasti lohdutti kolmas frettimme, Romelo. Kyllä nuo vain ovat niin laumaeläimiä, tarvitsevat paljon toistensa ja ihmisen seuraa. Myöhemmin hankimme vielä neljännenkin fretin, Muumuun. Tuntuu kuitenkin että Raun paikkaa ei voi Mismaun sydämessä korvata kukaan muu.

Mismaun väritys hieman aina kesäisin tummenee ja talvella vaalenee kuten kaikilla freteillä, mutta yleisesti ottaen Mismau on pysynyt hyvin saman näköisenä vuodesta toiseen. Kaunis, pieni tytsy.

Maailman paras paikka, mieheni syli. Jos Mismaun pitäisi valita minusta ja miehestäni niin meikäläinen olisi pudonnut kuvioista jo aikoja sitten. Se on aina mieheni kenen luo neiti hakeutuu. Minua tullaan moikkaamaan vain mikäli mies ei ole paikalla tai sitten jos ollaan miehen sylissä jo oltu pitkä tovi. ”Isin tyttö”.

Sydämet sulattava neiti<3