Kävimme mieheni kanssa heinäkuussa lyhyellä kalareissulla ensimmäistä kertaa erään järven venerannassa. Mieheni keskittyi tiiviisti kalastukseen, vaikkei särkeä tai vastarannan kiiskeä lukuunottamatta mitään saatutaan. Minä sen sijaan nautin pilven takaa välillä raottavasta auringosta, tutkiskelin ympärilleni ja räpsin muutamia kuvia. Utuisessa venerannassa oli jotakin maagista ja jännittävää.
Tovi sitten nautin mitä rentouttavimmista vapaapäivistä lapsuuden kotikuntani maisemissa. Kolmeen päivään mahtui rakkaita ihmisiä, herkullista ruokaa, matonpesua (siis siinä avustamista), mansikanpoimintaa (=tehojumppaa!), luonnosta ja ennen kaikkea hetkestä nauttimista. Mahtava akkujen lataus kesäfiiliksissä ja -keleissä!
Mökillä rauhassa. Grillissä kypsennetyt munakoisoviipaleet ja herkkusienet, vesimelonisalaatti… Kuuma palju ja tuoreet mansikat äidin maalta – parhautta!
Mökin läheisestä metsästä löytyi muutamat mustikat iltakävelyllä. Makeaa banaanisuklaa-pannukakkua yhdessä turkkilaisen jugsan ja marjojen kanssa.. Voi kun marjoja voisi saada vastapoimittuna ympäri vuoden.
Purr…. Rokkitähti (vai Roccis;))
Kuulumisten vaihtoa ja paljon auringon säteitä kera läheisten..
Pitäisi useammin ottaa arjesta irti lyhyilläkin vapailla. Pieni maisemanvaihdos tekee ihmeitä! Vanhat maisemat näyttää kauniimmilta kun niihin on ottanut etäisyyttä. Kotiin on kuitenkin aina parhainta palata<3
