Tankkimania

En ole koskaan juurikaan pelannut videopelejä lapsuuden Tekken-matseja lukuunottamatta. Mieheni innostama päädyin kokeilemaan World of Tanks -tietokonepeliä sen vasta ollessa beta eli ns. demotasolla. And oh boy I was hooked! Enpä olisi uskonut että innostun niin pelistä, jossa oikeat ihmiset netissä tankkien muodossa kahtena joukkueena tuhoavat toisiaan tai valtaavat toisen kotipesän. Ja en olisi ikinä uskonut myöskään että opin pelisanastoa niin hyvin, että on vaikeaa kertoa tästä selkokielellä. Alku tosin oli äärimmäisen haastava: en tiedä kumman hermot kiristyivät enemmän, minun vai mieheni, kun hän opetti peliä minulle niin, että itse ohjasin tankkia näppäimistöstä ja hän ampui hiirellä. Ja vielä sanotaan että naiset osaavat tehdä useampaa asiaa kerrallaan!

Olen miettinyt, mikä pelissä on saanut minut koukkuunsa. Peli itsessään on loppupeleissä hyvin yksinkertaista, tosin en ole mikään huippupelaaja enkä väitä ymmärtäväni ja muistavani kaikkea miksi jotakin tiettyä tankkia ammutaan mihinkin. Pelaajakunta koostuu tiettävästi lähinnä miehistä.  Monenkaan vieraan ihmisen kanssa en ole kuulokkeiden välityksellä pelannut, vain muutamien mieheni kavereiden kanssa. Olen yrittänyt monesti ystäviäni houkutella edes kokeilemaan, mutta jostakin syystä monikaan ei ole rohjennut. Kuinka siistiä olisikaan pelata ukkovaltaisessa pelissä naisjoukkueella! Who’s with me??;)

Mieheni kanssa toisinaan vietämme ”romanttista iltaa” tankkipelin parissa. Tankit ovat vähän niin kuin meidän juttu. Onneksi meillä on myös monta muuta omaa juttua!

Päivityksen kuvissa vierailimme Parolan panssarimuseossa Hämeenlinnan lähellä. Oli hienoa nähdä oikeita tankkeja, vaikka toisaalta oli ahdistavaa ajatella että moni tankki on ollut käytössä sodassa. Se on kaukana pelistä.