Ystäväni esitti tänään minulle kysymyksen, joka oli varsin hyvä ja varsinkin vastaus siihen oli loistava. Kysymys kuului: kenellä ystäväpiirissäsi on helppo elämä. 

Kun rupesi yksitellen miettimään jokaista henk.koht. tuntemaansa ihmistä, niin väistämätön seuraus oli, että jokaisella on ollut joku kurakausi elämässään. Se on kestänyt lyhyesti (elämän mittakaavassa) ja intensiivisesti tai pitkään ja koko ajan vähän ärsyttäen ja kaikkea siltä väliltä. Ja jos ei parisuhteessa, niin jossain ihmissuhteessa tai sitten sairauden tms. muodossa. Ei kenelläkään oikeasti ole helppoa. Se, että minä olen loputtoman nyppääntynyt siihen, että minun mielestä viimeiset 1,5 vuotta paskaa olis nokko, niin ei ole mitenkään epätavallista. Minulla ei ole keskiverto ihmistä vaikeampaa, vaikka se kuinka tuntuisi siltä. 

Niinpä lopputulema oli, että ehkäpä minä sittenkin selviän. Vielä hetken jaksan pyristellä ’elämäonpaskaaminäsanoinPASKAAAA’-tunnetta vastaan ja koettaa järjestää elämääni mukavammaksi. Kyllä elämän täytyy jossain vaiheessa muuttua, eikö. EIKÖ. (+hermostunut hymähdys ja kestohymy!)