Tästä se lähtee, take a deep breas.. breath.

Jahkasin tämän blogin aloittamista noin puoli vuotta. Sitten humps vain eräänä iltana, kun koneen akkua oli sopivasti 20 minuuttia jäljellä, ajattelin että no menköön nyt sitten.

Eli nyt alan ihan virallisesti raporteerata, kuinka edistyn Elämässäni. Tänään sain Työpäivän jälkeiset Kilarit, joita kyllä itse asiassa kauniimmin kutsuisin Oksennustaudin jälkeiseksi Masennukseksi (no haloo, makasin kolme päivää sängyn pohjalla) ja sisuunnuin itsesääliini tunteenpurkauksen jälkimainingeissa. Mitä kurjaa, kyllä tästä (mistä?) vielä yksi sellainen jonkinlainen elämä tehdään, ja ehkä jopa ihan kivakin vielä.

Katsotaas kuin käy.