Hylätty kaunotar

Yksi ehdoton heikkouteni on vanhojen huonekalujen ”pelastaminen”. Ihastun helposti 50-60-luvuilla valmistettuihin kalusteisiin, sillä niitä on jotenkin niin kovin vaikea vastustaa.

 

Olen pelastanut varmaankin toistakymmentä tuolikaunotarta kaatopaikkakohtalolta. Myös muutama sohva on tarttunut mukaani. Usein täytyy ottaa järki käteen, sillä tilat ovat rajalliset, eikä kaikkia huonekaluja voi haalia itselleen, vaikka ne niin kauniita olisivatkin. Monesti löytämäni kalusteet kaipaavat hieman kunnostusta ja se onkin hauska harrastus, josta innostun aika ajoin.

Pääasiassa olen tähän saakka selvinnyt pienellä hiomisella, maalaamisella sekä päällysteiden ja pehmusteiden vaihdolla.

 

Viime kesänä löysin puisen sohvanrungon, jonka päätin napata talteen sen kauniiden linjojen takia. Irrotin sohvasta vanhat naulat ja säkkikankaiset ristikot, joiden päällä pehmustetyynyt ovat olleet. Nyt täytyisi jostain löytää sopivaa säkkikangasta, sekä pehmusteet ja verhoilukangas.

 

 

Asuntoomme sohva ei mahdu, joten päätin, että mikäli meillä joskus on kesämökki, niin sohva saisi oman kodin sieltä. Sohva taitaakin olla mökin ensimmäinen huonekalu. Tosin mökki on rakentamatta ja sohvalle on pelkkä luuranko ja vaatii vielä paljon työtä.