Miksi?

Sitä voi olla vaikka mitä, mutta ei mitään jos ei usko itseensä.

Itseluottamus. Sanotaan, että  se on ihmisellä joko vahva tai heikko. Kuitenkin ainakin itselläni itseluottamus on asia, mikä on näkyvissä heijasteena toisiin ihmisiin, eli enemmänkin sosiaalinen konstruktio kuin itsenäisesti olemassa oleva asia.

Pohdin vahvasti, että olenko olemassa ensinkään kun muita ihmisiä ei ole paikalla. Tarvitsen aktiivisesti todisteita olemassa olostani . Se on täysin absurdia: olen aina itse hokenut muille, että onnellisuus, vakaus ja elämän tarkoitus tulee löytää omasta itsestään ja niin kuin kulunut sananlasku sanoo: ”Tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen.”

Ja nyt, kun minulla on ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen asunto vain minulle itselleni ja saisin tehdä elämälläni ja asunnollani mitä haluan, koen, ettei ole syytä olla olemassa jos se syy ei ole jokin ulkoinen asia. Sisäinen tyhjyys on asia, jonka kanssa en ole päässyt sinuiksi koskaan ja joka on aina elänyt minussa vahvana. Viime vuodet olen aktiivisesti työntänyt ihmisiä pois elämästäni, jotta voisin konkretisoida tyhjyyden tunteen. Koska ei ole mitään naurettavampaa kuin se, että sulla on paperilla yli 300 kaveria, kumppani, harrastuksia, töitä ja opiskelupaikka, mutta ei ketään johon ottaa yhteyttä ilman että olet tosi epäluuloinen, varuillasi ja rasittunut. Parhaimmillaan minulla on ollut nuo kaikki samaan aikaan ja siitä ei ole seurannut muuta kuin se, että minulla on ollut vähemmän aikaa tuntea.

Se, että ihminen näyttää ulospäin tosi hillityltä, ei kerro ihmisen sisäisestä tasapainosta yhtään mitään. Oma tasapainoni on aina vakain, kun ulospäin näytän täysin hallitsemattomalta.

Tämän kaiken takia perustin blogin. Haluan löytää uudestaan itseni ja arjen kauneudesta nauttimisen. Tämä blogi on matka itseni löytämiseen, sisäiseen tasapainoon. Siihen onnellisuuteen, jota ei häälytä yksittäiset muutokset. Haluan olla olemassa aina, yksinkin, ja tyytyväinen olemassaolooni.