Moi. Ihan näin alkajaisiksi, voisin kertoa itsestäni. Harrastan valokuvausta ja koiran kanssa ulkoilua. Rakastan romanttisia elokuvia ja lueskelen paljon sisustus ja kauneus blogeja ja lehtejä.

Olen 21 vuotias parisuhteessa oleva nainen, olen seurustellut kihlattuni kanssa vajaa 1.5 vuotta. Menimme kihloihin pääsiäisenä 2011. Sen jälkeen kaikki muuttui.

Tulin hirveän mustasukkaiseksi poikaystävästäni, kyttäsin hänen jokaista liikettä niin netissä kuin muuallakin. (Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että hän asuu reilun 300km päässä minusta. Välimatka ei ole koskaan ollut meille ongelma, autot ja junat on onneksi keksitty ;). ) Tiedän sisimmässäni, että hän ei koskaan pettäisi minua eikä tekisi mitään muutakaan ”pahaa” selkäni takana. Silti jotenkin ahdistaa, kun ei aina tiedä mitä hän touhuaa ja kenen kanssa. Onkohan siitä tullut vain myös tapa, että jokainen liike ja muut tekemiset pitää vain yksinkertaisesti tietää hänestä?! Olen ehkä rajoittanut hänen tekemisiäänkin jonkun verran, tai en ehkä tekemisiä kun ei hän halua eikä käy koskaan juuri missään kavereiden kanssa.. On aina kotona hallissa remontoimassa autoja, Autoalan ihmisiä siis 😉 (autourheilua meidänkin perheessä, myös poikaystäväni) 

En ole mikään hyvä kirjoittaja, mutta tuntuu että jotenkin saa mielenrauhaa kun saa jonnekkin kirjoittaa mitä ajatuksia päässä liikkuu. 

Kihlattuni on 3 vuotta minua nuorempi, mutta ikäkään ei ole koskaan ollut este. En ole esimerkiksi kova hyppelemään baareissa, joten ei senkään puoleen ole haitannut. 

”Entisessä” elämässä, jos näin voi sanoa, aikaa ennen miestä, hyppäsin keikoilla joka viikonloppu. Tai olin muuten vaan menossa milloin missäkin päin Suomea. Toisaalta kaipaan sitä aikaa silloin tällöin, ei tarvinnut murehtia mistään, sai vaan mennä ja tulla niinkun halus ja olla kenen kanssa milloinkin. 

Nyt olen ihan jumittunut samaan rutiiniin, vuoroviikoin Keski-Suomessa kihlattuni luona ja vuoroviikoin olemme täällä Pohjanmaalla, minun luonani. 

Mutta niin, siihen mustasukkaisuuteen takasin.. en halua olla näin sairaalloisen mustasukkainen. Se vaikuttaa jo suhteeseenkin melko paljon, Joni tietää, että haluan muuttua enkä tarkoitta kyselyilläni ja uteluillani mitään pahaa. Mutta varmasti ahdistaa koko ajan olla raportoimassa minulle. 

V*tuttaisi se muakin suoraansanottuna, jos olisin samanlaisessa tilanteessa.

Monesti olen luvannut muuttua, mutta ei se ole niin helppoa. Mikä avuksi? 
Kellään samanlaisia tuntemuksia ? 

Luulen, että alunperin kaikki on lähtöisin siitä, kun paljastui, että Joni katsoo pornoa. Mä olen sitä vastaan, tuntuu samalta kuin että hän pettäisi jonkun kanssa. (Naurakaa vaan, ehkä mäkin nauran tälle vielä joskus, mutta nyt viimesen vuoden aikana se on tuntunut niin ilkeältä yms.) 

No, sen hän on luvannut ja päättänyt ihan itse, ettei sitä katso enää. 

Mutta voiko tämä vaikuttaa niin paljon, ett vieläkin kärsin mustasukkaisuudesta ja peloista ja epäilyistä, että Joni löytää toisen naisen? 

Minulla on myös tosi huono itsetunto (en ole mikään laiheliini, enkä mitenkään missin mitoissa) . Aina kuvittelen, että Joni löytää vielä paremman jostain ja minä jään kun nalli kalliolle. 

TIEDÄN, ihan 100% varmasti, että suhteemme paranisi paljon, jos luottaisin sekä itseeni että Joniin enemmän, saisin oman elämän kuntoon, niin että oppisin pitämään itsestäni, unohtaisin kaikki epäilyt Jonia kohtaan. 

Ainut vain, että se ei ole niin helppoa. 

TÄSSÄ asia näin kiteytettynä ja sekavasti selitettynä, toivottavasti jos joku tätä edes lukee, niin tajuaa jotain. Ja kommentteja saa laittaa ja odotankin niitä. 

Kuulemiin:)