Huokaus, juuri tuli hankittua käytetty Rossanon hybridi kun pitäisi jo katse suunnata tulevaan talveen ja siihen että mitenkäs tästä eteenpäin, talvipyöräilyä kohti. Elämäni muuttui tänä kesänä tavallaan radikaalisti kun päätin ottaa sen ratkaisevan askeleen ja tehdä töitä terveyteni eteen, sitouduin sellaisiin työvuoroihin että ei silloin kulje juna eikä bussitkaan enää töihin joka pakottaa minut kohdata se väistämätön asia: pyöräillä töihin säästä riippumatta. Tämän lisäksi yritän vääntää salilla ihan perussettiä, käsipäivänä roikutaan ja vispataan köysiä, sekä reverse flyes tai penkkiä, jalkapäivänä tehdään kyykkyä, hypitään boxille ja nostellaan painoja jaloilla. Paineita en aseta vaan lähinnä availen paikkoja ja sitten vaan kevyttä treeniä kohti illan työvuoroa. Pari kuukautta sitten luin mitä kuuluu Vatan ruokavalioon ja olen ottanut muutamia asioita siitä omaan käyttööni, myös koska teen iltavuoroa kiinnitän huomiota enemmän terveelliseen syömiseen, vastustuskyky joutuu illan lopputunneilla aina kovaan rasitukseen. Kolme kuukautta pitää jaksaa tätä settiä. Sitten ihmetellään taas uudestaan miten tästä eteenpäin niin että olisi hyvä, stressivapaampi elämä ja yöunet ei aina sotkeentuisi vuoromuutoksista. 

Mutta niin.. Olen googlaillut viime päivät talvipyöräilystä. Voi apua! Fixie, cycloa, maastopyörää, läskiä vai perus mummopyörää. Toiset vannoo että mitä vähemmän vaihteita sen vähemmän hajoavia osia, napavaihteita, rullajarruja, levyjarruja.. Sitten mietin uskaltaako luottaa siihen että mainostavat ”ympärivuotiseen käyttöön”. Sitten rehellisesti sanoen itseäni häiritsee se pallitanko! Juu mun jalka ei nouse niin korkealle, eniten vaikeuksia usein tuottaa eräs mäki joka nousee iloisesti 60 asteen kulmassa jonka usein talutan kun tuntuu ei ja ei mä en jaksa nousta tätä mäkeä ylös. Rossanon kanssa se nousee ellen ole flunsassa. Rossanossa huomaan sen että pitää vaan nojata eteenpäin, painopistettä eturengasta kohti niin pyörällä pääsee ylös tämänkin mäen eikä niinkään että nousisi ylös polkemaan, tätä en edes kunnolla osaa, tällaistä tää on kun opettelee pyöräilemään aikuisiässä ettei kaikki mee kuin Strömsöössä. 

Tällaisia pyöriä olen nyt katellut:

Helkaman CC5 Näyttää kivan aktiiviselta, sellaiselta että ok tällä voisi taittaa työmatkat joka koostuu (hiekkatie + asfaltti) ja ehkä vähän rullallailla jossain maastossakin. Mutta toi pallitanko..! Käyrät sarvet joko menee tai sitten mulla on mielettömän kipeät hartiat. Olen viimeeksi ajellyt käyrillä 2000-luvun alussa ja olin ihan sillee apuaa…

Cresent Nikka 2017 Cressua on sanotaan että sopii ympärivuotiseen käyttöön, itseäni ehkä eniten epäilyttää Acera-osien käyttö talviolosuhteissa, eipä entisessä pyörässäni kestänyt edes kesän sateita. Toisaalta napavaihteinen ja rullajarrut kiva ehkä siinä suhteessa mitä tuo tiesuola, loska, pakkanen yms syö noita ketjuja ja vaihteiston kuntoa. 

Cresent Nikka 2016 No niin tämänhän on kuin edellinen Nikka mutta vähemmän vaihteita, mitä 20 vähemmän vaan. Painoa samat 13,50kg. Tyyliltään samantyylinen kuin nykyinen Rossanoni. 

Pelago Airisto Commuter Kaunis klassikko, näyttää samalta kuin vanha Helkaman kaunotar joka nyysittiin jo ajat sitten elämästäni. 

Katsotaan mitä tulee hankittua. Millaisiin te olette päätyneet? Kävin tänään myös intersportissa, ah ihastuin totaalisesti Adidaksen vedenkestäviin juoksukenkiin, olen tällainen kaiken hyötykäyttäjä, käytän nytkin purjehdusvaatteitani pyöräilyyn ja vice versa varmaan tulevaisuudessakin. 🙂 Olen myös alkanut seurata Instassa Emilia Lahtea, sitä sisututkijaa. Kiva että on tällaisia tyyppejä maailmassa. 

Ai niin kuulitteko siitä viikosta jolloin poliisi ratsasi pyöräilijöitä joilla ei ollut valoa. Arvatkaa kenen pyörästä lähti se valo kävelemään sillä viikolla? O.O No heido.. 😀 Onneksi lähti vaan valo eikä koko pyörä. 😀 😀