Kuva liittyy kohtaan 2. siten, että kaverin kanssa voi vaikka mennä yliopiston kirjaston näköalatasanteelle lueskelemaan. TUMissakin on kuulemma hieno näköalatasanne, mutta tämä kuva on Helsingin Kaisasta.

Koska vaihtoa on tullut harkittua paljon ja siitä on käyty lukuisia keskusteluja eri ihmisten kanssa, voisin listata itselleni pari mieleen piirtynyttä tavoitetta vaihtovuodelle:

1. Puhu. Puhu saksaa, osaat sitä vähän, maaliskuussa ehkä todellakin enemmän. Jos et puhu saksaa, puhu englantia, osaat sitä enemmän kuin saksaa. Älä unohda ruotsiakaan. Jos et puhu muuta, puhu suomea korotetulla volyymillä, se toimi ainakin meidän mummolla Prahan-matkalla. Kunhan puhut, yleensä se on tarpeellista kohtaa 2. varten. 

2. Saa kavereita. En hae vaihtopuolvuotiselta kypsentävää erakkokokemusta. Jos siitä tulee sellainen, otan sen vastaan, mutta kaiffarit ois kivoja. Niitä  saa sillä, että ei aina istu kotona. Sitten kun on saanut niitä, voi istua niiden kanssa kotona.

3. Matkusta. Münchenistä on lyhyt matka mm. muualle Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Pohjois-Italiaan, Ranskaan, Unkariin, Puolaan, yms. Juna kulkee, bussi samaten.

4. Viihdy. Tähän kuuluu se, että tutustuu lähiympäristöön ja oppii tietämään, mikä on lähikaupan parasta leipää ja mikä halvinta juustoa. 

5. Opiskele. Mutta älä stressaa liikaa, koska tää on kuitenki vasta tässä kohdassa. Apurahaa ei tipu ilman opintopisteitä. 

6. Lesoa. Opiskelit Euroopan 3. parhaassa yliopistossa (Cambridgen ja Oxfordin jälkeen). Lälläslää. Suorita kohta 5. niin voit sanoa tätä hyvällä omallatunnolla. 

7. Ole kiltti. Koska kaikkien pitäs aina olla! 

8. Lähetä postikortteja. Pyydän anteeksi jo etukäteen, jos tämä ei toteudu. 

9. Tätä en viitsi ottaa tavoitteeksi, mutta uskoisin että panimoteknologiaa opiskellessa Saksassa oppii myös väistämättä pitämään oluesta.

Täs on Maija Vilkkumaa Hesarin Nyt-liitteessä ja silläki on vissii jotai jännää tiedossa.

HUHZ.

Nyt on lentoliput ostettu, kämppä plakkarissa (ollut jo pari kuukautta), maksut maksettu, ja tarvittavat paperit lähetetty Saksaan. Vielä pitäisi hoitaa vakuutusasioita, tyhjentää ja siivota soluhuone alivuokralaista varten, ilmoittautua kursseille netin kautta (ihan yhtä vaikeaa kun aina uuteen kouluun mennessä), ottaa passikuvia ja tulostaa monisteita. Kesätyöt loppuivat viime viikolla ja töiden lisäksi kesä on mennyt kaikenlaista hauskaa puuhaillen. Näin ollen olen onnistunut lykkäämään lähtövalmisteluja kiitettävästi. Onneksi nyt on ainakin lentoliput Saksaan plakkarissa, ja vieläpä äiti lähtee saattajaksi. Onpa kyllä mukava ja helpottava ajatus, että on joku tuttu mukana hakemassa asunnon avaimia ja jakamassa ensimmäiset mielipiteet niin kampuksesta, kaupungista kuin asunnostakin.

Pikkuhiljaa alkaa ahdistaa, kun en voi enää jatkaa asioiden lykkäämistä, sillä kohta on jo lähtö käsillä. Onneksi töiden loppuminen antaa aikaa kavereiden näkemiselle ja hommien hoitamiselle. Lähtö itsessään tuntuu vielä jokseenkin kaukaiselta ja vähän ahdistavalta asialta. Toisaalta on mukava ajatus, että luon taas oman opiskeluarjen, mutta toisaalta saksan kieli ja varmasti kovana iskevä ikävä pelottaa. Onneksi useampikin kaveri on lupaillut tulla minua katsomaan. Hyvä apu asioidenhoitoahdistukseen lienee toimeen tarttuminen. Nyt alkaa huoneen raivaus. Tai no pelaan vielä ensin pari Wordamentia (siis hullun koukuttava kännykkäpeli, kokeilkaas!)

EDIT. toimeen tartuin muutaman päivän tän postauksen kirjottamisen jälkeen, lattialla on nyt mukavasti sekasin kaikki mun tavarat ja ensimmäiset muutopitsat syötiin heti ku oltiin haettu Alkosta tyhjiä pahvilaatikoita muuttolaatikoiks.