Ensimmäinen viikko -unelmat toteutuu!! NOT
Päivä 1
Ensimmäinen päivä alkoi aamulla neljältä matkalla lentokentälle. Tavaraa vaatimattomasti molemmilla 50kg jakautuneena rinkkoihin, perässävedettäviin matkalaukkuihin, kasseihin ja läppärilaukkuun. Lentokentällä ensimmäisenä check-in, tavarat kunnialla koneeseen ja aamukahville. Aamukahvilla asteen verran epätodellinen ja haikea fiilis läksiäisillan tapahtumien takia. Lento lähti seiskan jälkeen Osloon, jossa meitä odottikin sitten 11 tuntia istuskelua.. Osloon lento ei kestänyt kun reilun tunnin. Lentokentällä kaikki maksoi mansikoita ja budjetti ei sallinut juurikaan siellä törsäilyä.. Tuskaa aiheuttivat myös asuntoasiat, sillä ensimmäinen ”varma” asunto kusi viime metreillä. Välitystoimisto sai kuitenkin meiltä revittyä takausrahaa ja 48 puntaa per naama jonkun kusisen lomakkeen täyttämiseen..Saatiin uusi ”varma” asunto, jonne meidän piti sitten saada ASAP lähetettyä takuuksi rahaa, mutta eipäs Oslon kentällä onnistunutkaan..tietenkään. Sovittiin, että käydään Edinburghin juna-asemalla sitten laittamassa Western Unionin kautta rahat tulemaan. Oslossa me linnottauduttiin kahvilan sohvalle katsomaan leffoja ja sarjoja (Bates Motel, Star Wars IV), mutta levottomat jalat teki istuskelusta ihan tuskaa ja nukkuakkaan ei oikein ois uskaltanut kun pelkäs että lähtee kamat kävelemään…Niinpä nopealla matikalla meillä meni viisi tuntia läppärin tuijotteluun ja loppuaika melkolailla muuten vaan tuijotteluun..Alettiin olla loppupäivästä aika hervottomassa olotilassa -joka on jatkunut kyllä edelleen- kun lopulta päästiin koneeseen..Ennen koneeseen nousua Minni huomasi oppaasta, että mehän päästään kentältä bussilla suoraan Glasgow’hun, joten päätettiin viedä rahat aamulla siellä paikalliseen Western Unioniin. Tässä vaiheessa vuokraemäntämme ei enää vastannu meidän maileihin tai tekstareihin..
Koneessa meidän viereen istahti seurueellinen puolalaisia miehiä, joista yksi humalainen yksilö ihan siihen Minnin kylkeen. Se oli iskutuulella ja me ei oikein..Kyllä se sit lopulta ymmärsi ja sammui…Glasgown kentällä alkoi tavaroiden helvetillinen pakkaaminen niskaan ja suunnistus lentokenttäbussille. Bussissa molemmat torkkui sen vajaan tunnin mitä matka kesti. Buchananin linkkiasemalla pakattiin taas kamat selkään ja lähettiin koppakuoriaismarssia hotellille. Oli nälkä,jano,väsy,hiksa ja tuska.
Onneks hotellille ei ollu pitkä matka ja perille päästyämme saatiin isompi huone (you have a lot of stuff) ja respan mies sanoi että me saadaan pitsaa tai hamppareita hotellin baarista. Nakattiin kamat huoneeseen ja käytiin tuhoamassa pepperonipitsa, kummasti se aamulla nautittu kolmioleipä ei sit ihan riittänytkään koko päiväksi… Huoneessa tuskailtiin, että miks se vuokraemäntä ei vastaa ja että pitää aamulla herätä aikasin ja toivoo että se vastaa niin päästäs muuttamaan.
Päivä 2
Koska mikään tällä reissulla ei oo menny ihan niinku Strömsöössä eikä ees sinnepäin, niin tilannehan oli nopeesti valkenemassa meille..hotellihuone pitää kohta luovuttaa ja meillä ei oo kämppää..Lähettiin sitte dallaamaan lähimaastoja (koska siis Travelodgessa missä oltiin, ei ollu huoneita, tai olis ollu vielä 15min sitten.Tietenkin) ja satuttiin Renfrew Streetille missä oli neljä hotellia vierekkäin. Ensimmäinen johon mentiin sisälle oli Alba Hotel. Vastassa oli lippispäinen intialainen, jolta kysyin että oliskos teillä huoneita ens yöksi. Se hihkas paikalle vissiin omistajan, joka oli albiino myyräsokea intialainen..aksentista päätellen..Taidettiin molemmat siinä vaiheessa ottaa jo taka-askelia ovelle päin vaikka tarjottiinkin ihan _omaa_ suihkua..Vierestä löytyi Rennie Macintosh Art School Hotel, josta otettiin huone…joka oli kolmannessa kerroksessa…ei hissiä..
Raahattiin siis helvetillinen ylämäki niitä kamoja sinne hotlalle, jossa sitten vielä ylös kolmanteen kerrokseen..
Tässä vaiheessa alko olla aika ilmeisen selvää ettei meillä ollut asuntoa, joten alko aikas kuumeinen kämppähaku..Käytiin suihkussa ja mentiin Costa coffeen soppakulhonkokoisten kahvien ääreen pohtimaan jatkosuunnitelmia.
Saatiin järkättyä asuntonäyttö neljäksi ja päätettiin ennen sitä käydä hankkimassa itsellemme puhelinliittymät. Ainut vaihtoehto ilman osoitetta oli ottaa prepaid-liittymät, joihin saatiin 1GB (tarkoitti muuten sitä, että sulla on käytössäsi tuon verran nettiä, eikä nopeutta..),rajattomasti tekstareita (joita mun puhelin ei lähettänyt kovin mielellään) ja 500min puheaikaa (mutta ei ketään kelle soittaa). Päätettiin mennä junalla asuntoa katsomaan, mikä onkin täällä kätevää ja suhteellisen samanhintaista kuin Suomessa, mutta tietenkään me ei oltu oikeassa junassa ja päädyttiin jäämään Kings Parkissa ja kävelemään muutamia kilometrejä google mapsin avustuksella oikeaan paikkaan. Asunto itsessään oli aika perustasoa täällä, edellinen asukas (Vitun Fletcher) tosin oli jättänyt paikan aikamoiseen kuntoon..Hihkaistiin kuitenkin, että me halutaan se ja voidaanko muuttaa heti huomenna, mikä onneksi myös sopi vuokraisännälle. Kun selvittiin takas keskustaan (tälläkertaa oikealla junalla), paineltiin kauppaan ostamaan halpaa ketjuviiniä ja muita tykötarpeita onnistuneeseen ekaan iltaan..Molemmilla alkoi vähän stressi helpottaa ja se purkautui hillittöminä naurukohtauksina..
Hotellilla päästiin suihkuun ja saatiin ruokaa. Oli tosi hyvä fiilis, koska asiat eteni ja oltiin saatu asunto. Myöskin £3,99 viini oli makuhermoja kutkutteleva kokemus. Päätettiin lähteä kaupunkille hurvittelemaan. Ekana suunnattiin Cova klubille, joka oli just auennut. Siis siellä oli noin kolkyt henkeä töissä, kaikki suoraan jostain mallitoimiston listoilta poimittuja kaksmetrisiä pitkäsääriä ja kultatukkia. Riipastiin siinä mojitot, jotka kyllä maistui ihan siltä että seuraavana päivänä päätä kivistää -niinkuin tekikin- ja jatkettiin seuraavaan paikkaan. Revolution oli sellanen tosi kivan näköinen istuskelupaikka, juotiin siellä siiderit. Nähtiin aiemmin kävellessä matkan varrella täyden oloinen paikka nimeltään Walkabout ja suunnattiin sitten sinne. Siellä oli selkeästi opiskelijapainotteinen ilta menossa, oli tosi hyvä-ääninen naisesiintyjäkin. Oltiin kuitenkin tanssin tarpeessa, joten parit otettuamme suunnattiin takaisin Covaan. Siellä tulikin sitten oltua tappiin asti ja sheikattua buudia oikein huolella. Vieressä seisonut poke silminnähden arvosti meidän yltiöseksikkäitä ysärimuuveja ja röhönaurua. Baarissa oli paljon porukkaa, vaikka olikin tiistai..
Matkalla baariin.
Ja baarissa.
Päivä 3
Tätä päivää voisi ihan vaan kutsua venailupäiväksi. Joko me odotettiin jotain tapahtuvaksi tai me käveltiin…
Aamulla herättiin hotellin aamupalalle muutaman tunnin unien jälkeen. Täti kysyi mitä otetaan ja tyhjän tuijotuksen saattelemana kirjoitti lapulleen ”everything”. Oli ihan hyvää, meinasi vaan hieman potkia pavut ja pekonit vastaan kiitos edellisillan sitäsuntätä- juominkien..
Aamu oli aika ankea, koska odotettiin tietoa meidän tulevalta vuokraisännältä, että milloin päästään viemään kamat kämpille, koska 100kg tavaraa keskustan virastoissa ei oikein houkutellut..Ilmoitin tässä vaiheessa tulevaan työpaikkaani, että voitaisiinko siirtää aloituspäivää ensi viikkoon johtuen meidän suhteellisen huonosti alkaneesta muutosta Skotlantiin.
Huoneet piti luovuttaa 10.30. Päästiin lähtemään taksilla asunnolle kahden jälkeen ja perillä odoteltiin vielä melkein tunti.. Tuohon väliin ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, käytiin kahvilla ja naurettiin ja tuijotettiin tyhjyyteen kunnes naurettiin taas vähän lisää..Kun me saatiin kamat sisälle, ajateltiin lähteä isompaan kauppaan, Tescoon, ostamaan kotiin välttämättömiä. Katsottiin ohjeet ja lähdettiin kävelemään hyvinkin tutuksi tulleeseen suuntaan junalle. Perillä toki huomattiin ettei kyseisessä Tescossa ole kotitavaroita ja tässä vaiheessa vitutuskäyrä oli jo aika korkeella. Soitettiin taksi…Sitten odoteltiin…ja odoteltiin…ja puolitoista tuntia odotettuamme käveltiin takas juna-asemalle ja palattiin alkupisteeseen..Lähettiin kävelemään ja saatiin lennosta taksi. Mentiin Asdaan (joka oli muuten ihan näppärästi kävelymatkan päässä meiltä kotoa, vaan vähän yli 2 mailia!). Ostettiin tarvittavat ja soitettiin ihan suosiolla taksi, oli niin paljon tavaraa. Kotiin päästyämme huomattiin ettei tule lämmintä vettä ja kilautettiin vuokraisännälle, joka lupasi tulla seuraavana päivänä hoitamaan asian samalla kun kirjoitettaisiin vuokrasopimukset. Me oltiin ihan tyytyväisiä kun saatiin jalat ylös sohvalle ja ruokaa napaan. Ensimmäinen yö omassa kotona ja oli aika luksus fiilis..
Päivä 4
Tämän päivän agendassa oli saada yksi tärkeä tapaaminen hoidettua ja hoitaa meille netti. Aiottiin myös saada asunto asuttavaan kuntoon. Tähän väliin pakko mainita, että koko tämän viikon juoksevana teemana oli syödä aamupala ja nähdä ruokaa vasta illalla uudelleen, kävellä perse ruvella ja nauraa joka vastoinkäymiselle, eli koko ajan.
Keskustassa hoidettiin meille netti, jota ei tietenkään saatu heti mukaan, koska edellisen asukkaan (Vitun Fletcher) netti oli edelleen tässä osoitteessa, ja seikkailtiin bussilla mun tapaamiseen. Siellä meni tunteroinen odotteluineen, jonka jälkeen käveltiin keskustaa pitkin poikin metsästäen paistinpannua, ruokailuvälineitä ja ruokaa. Ruokailuvälineet löytyi Pound Shopista, jossa toki piti kysyä: ”Mitä, miks tässä ei oo hintaa, paljoko tää maksaa?”
Kun päästiin takasin junalla -tällä kertaa ihan oikealle asemalle- niin Ninni alkoi tehdä ruokaa ja minä aloin hinkkaamaan paikkoja rätin ja luutun kanssa. Odotettiin myös kuumeisesti vuokraisäntää kuuman veden ja toimivien pattereiden toivossa. Tehtiin Dolmio-lasagnea ja katottiin Ghostbusters 1. Lopulta ysin jälkeen vuokraisäntä tuli ja saatiin boileri tulille ja lämpimät patterit. Opeteltiin myös käyttämään suihkua, mikä todellakin vaati opettelua…:D
Päivä 5
Perjantain agendana oli löytää työkkäri NI-numeron toivossa, ja saada avattua meille pankkitilit. Jotenka, lähdettiin jälleen aamusta kävelemään ja päädyttiinkin tovin tarpomisen jälkeen työkkäriin. Matkalla nähtiin potentiaalinen kummitustalo, joku vanha koulu, joka näytti siltä että siellä varmasti asustelee sinne kuolleita lapsia ja opettajia. Todella creepy shittiä…
Työkkäri reissu noudatti vanhaa kaavaa…eihän me tietenkään heti saatu aikaa, vaan puhelinnumero josta me varattiin ajat työkkäriin…lokakuulle. Päätettiin jatkaa kävelemistä pankin löytämisen toivossa ja sellainen olikin suhteellisen lähellä, vain noin parin mailin päässä… Saatiin pankista tilit avattua suhteellisen kivuttomasti, jonka jälkeen käveltiin takas kämpille. Koska sitä kävelyä ei ollut tarpeeksi yhdelle päivälle, ajateltiin lähteä Asdaan ruokaostoksille..kävellen tietenkin. Muutamien mutkakilometrien (5) jälkeen osauduttiin perille. Kello olikin taas kahdeksan kun lähettiin lampsimaan kotiopäin. Onneksi kyllä, ei satanut vettä ja muutenkin oli kohtuullisen lämmintä. Kotona tehtiin eilistä ruokaa ja linnottauduttiin sohvalle potemaan kipeitä jalkoja ja nauramaan.
Viikonloppu
Lauantaina nukuttiin pitkään. Siis puolikymmeneen. Oli ihan sairaan kaunis päivä, aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä. Päätettiin pestä ikkunat, jotka oli aivan sairaan likaset. Johtuen päivän ihanuusta ja siitä, ettei oltu vielä kävelty yhtään, päätettiin lähteä lenkille.
Soitettiin myös nettipaikkaan, koska vieroitusoireet, ja tietenkään Vitun Fletcher ei ollu sulkenut nettiään vieläkään. Alettiin epäillä Fletcherin olemassaoloa. Asunnosta löytyneiden roiskeiden, postien, vaatteiden ja netin perusteella tultiin tulokseen että Vitun Fletcher on todennäköisimmin murhattu.
Tavattiin idyllisellä takapihallamme roskia viedessä myöskin kovin innokas kissimirri. Se juoksi kuin pantteri meidän luokse ja alkoi hinkata kirppuista persettään meidän jalkoihin. Yritettiin sitten siinä kuitenkin sniikkailla takas käytävään ilman uutta karvaista ystäväämme, sillä takapihalla oli ilmeisimmin menossa rottajahti, eikä mahdolliset madotkaan kiinnostaneet tässä vaiheessa.
Opimme myös paljon itsestämme tämän viikon aikana.. Kuten sen että emme osaa käsitellä epätoivon- ja paniikinomaisia tunteita ihan oppikirjan mukaan.. Jos meistä ei enää kuulu niin ollaan luultavimmin laitoksessa.
Tultiin lähipubiin kirjottelemaan tämä ihanuus loppuun ku ei oo sitä perhanan nettiä kotona. Kiitos Fletcher <3 :
Mutta eipähän se pubin wifikään toiminu, tietenkään, että kotona ollaan. Eikä maksa ku hunajaa ja mansikoita.