Ikävä ja paha mieli :(

Moni joka minut tuntee, tietää, etten lukeudu niihin tunneihmisiin jotka pystyvät purkamaan sydäntään helposti. Minä pidän asiat sisälläni ja suojamuurin ylhäällä. Kuitenkin täällä Skotlannissa ollessa, olen löytänyt aivan uudenlaisen tunteen. Se on maailman kamalin tunne. Se tukahduttaa sisältä. Se musertaa sydämen ja vie ilmat keuhkoista, lamaannuttaa täysin. Se kostuttaa silmät ja pysäyttää hengityksen. Se on jotain mitä en ole ennen tuntenut ja jotain mitä en halua enää koskaan tuntea uudestaan. Se tuntuu niin hyvältä, ja niin pahalta. Se saa miettimään asioita kuten, etten ehkä koskaan enää voi koskettaa hänen ihoaan tai tuntea hänen tuoksuaan. Se särkee minut tuhansiin pieniin palasiin.

Mutta mikä tämä tunne on?
Miksi juuri minä ja miksi juuri nyt?
Helpottaako tämä koskaan?
Pääseekö tästä yli?
Miksi tämä sattuu näin paljon?
Teinkö oikean valinnan kun lähdin?
Olisiko jääminen muuttanut mitään?
Voinko pyytää toista jättämään kaiken?
Olenko sen arvoinen?

Ehkä kaikkea ei voi saada. Ehkä pitää vaan yrittää jatkaa matkaa. Ehkä vielä joskus pystyy katsomaan toisen kuvaa ilman puristavaa tunnetta rinnassa. Ehkä oppii muistelemaan kaikkia niitä hyviä hetkiä. Ja toivoo ettei toinen kävisi läpi tätä samaa. Ehkä joskus ne hyvän yön viestit eivät enää raastaisi sielua ja kaikki antamasi lempinimet tuntuisivat hassuilta eivätkä nostaisi kyyneliä silmiin.

Ihmiset sanoo että kirjoittaminen auttaa jos ei pysty puhumaan. Paskanmarjat tämä mittään auta. Korkeintaan saa minut näyttämään ylitunteelliselle märisijälle.

Aivan jäätävää paskaa.

Ja sinä et pidä yhtään siinä että kirjotin tämän avautumisen. Sinulle tuli tästä tosi huono fiilis koska minulla on näin huono fiilis. Mutta en sentään kertonut kaikille miten hervottoman kokoinen aisa sinulla on.. Hups. :p

<3:Ninni

PS. Nyt olis Fletcher aika perhanan hyvä hetki irtisanoa se netti että mie pääsisin skypeen irstailemaan, kiitos.