Minnin ensimmäinen viikko Rebel Rebel -stylistinä

Rebel Rebel on mieletön paikka. Se sijaitsee ihan keskustan ytimessä, juna-aseman kanssa samassa rakennuksessa. Sisään astuessa ekana tulee respa ja odotustila, josta näkee hieman alemmalla tasolla olevaan työskentelytilaan. Pääosin liikkeessä käytetään Kevin Murphyn tuotteita. Sisustus on yhdistelmä teollista ja trendikästä. Musiikkina kuunnellaan mitä milloinkin, rokahtavaa lähinnä. Liike on aktiivinen kaikissa sosiaalisissa medioissa ja henkilökuntaa kannustetaan siihen myös. Tästä johtuen meikätyttökin joutuu valokuvaajan eteen tällä viikolla (argharghargh!!)…Asiakaskunta on suurimmaksi osaksi miehiä, koska liike on vasta aloittanut naisienkin vastaanottamisen. Täällä on yleisempää nähdä parturi ja kampaamo liikkeet erillään kuin Unisex liikkeitä. Puljuja on joka kulmassa ja kilpailu on kovaa. Taso erot voi olla hurjat, koska kuten Suomessakin, mitään ammattitutkintoa ammatinharjoittamiseen ei vaadita.
Jos haluaa muuten inspiraatiota omaan päähän tai muuten vaan nähdä upeita kuvia niin Rebel Rebel on Instagrammissa..

468663_373738289323413_1338310100_o.jpg

Aloitin työt asiakkaiden osalta viime viikon keskiviikkona. Alkuun liikkeen toinen omistaja, Alan piti minulle koulutusta parturointiin liittyen ja koulutus jatkuu kun vaan aikaa järjestyy. Täällä on koneetkin erilaiset kuin kotipuolessa ja voin sanoa, että oltuani tuolla töissä mua vähän hävettää että oon ikinä pitänyt itteäni minkään tasoisena parturina, jälki on pikkusen erilaista… Ihan mahtavaa kun yli kymmenen vuotta asiakkaita kammannut muija voi kokea tällasia uuden oppimisen ja tekemisen iloja mitä ite saa tuolla kokea. Taso liikkeessä on tosi kova, siis nää on asiakasta lainatakseni hiusalan Miami Ink jos tää vertauskuva kellekkään mitään avaa. :)Siellä on mun lisäksi kolme tyyppiä, jotka tekee myös kampaajan töitä, mutta liike on aika vastikään aloittanut tosiaan ottaa naisia asiakkaiksi, joten siinä on vielä paljon rahaa ja työtä tahkottavaksi. Kaikki tekee aivan mielettömiä töitä, jokainen asiakas saa A-luokan leikkauksia, joten ei olekkaan ihme, että liike on viime vuonna äänestetty Skotlannin parhaaksi. Alan sanoi mulle jo ekana päivänä, että valmistaudu siihen, että tuut tekemään virheitä, ja sun töihin tullaan puuttumaan, mutta kaiken tarkoituksena on että musta tulee mestari tekijä. Mun työ on vedetty kassalta takasin penkkiin, Alan antoi useampana päivänä noottia asiakkaista päivän päätteeksi tai suoraan asiakkaan lähdettyä. Mutta ero siihen, että sun töitä mollataan ja kritisoidaan turhaan versus se, että se tehdään hyvällä ja rakentavasti on kuin yö ja päivä. Alan antaa konkreettisia vinkkejä, erittelee missä meni hyvin ja missä on parannettavaa, sekä kannustaa minuu joka päivä,unohtamatta antaa myös positiivista palautetta. Kuitenki nään sen mahtavana tilaisuutena että ne on ees halunnut mut sinne parhaiden joukkoon oppimaan.

Voin kuvitella, että monelle joka olis toiminu yhtä kauan kun minä tällä alalla tuollanen töiden ruotiminen kävis luonnon päälle, mutta mun uralla kantava teema on aina ollut se, että en halua olla hyvä, vaan paras. Tuossa paikassa tehdään oikeesti jotain erilaista ja uraa uurtavaa joka päivä. Tuolla paikassa kaikilla on se sama draivi ja tahtotila päällä. Sen lisäksi kaikki on tosi mukavia ja auttaa jos apua tarvii. Paikassa on ihan huikean hyvä henki porukan kesken ja meininki on kaikesta huolimatta tosi rentoa. On tosi vapauttavaa saada vaan tehdä töitä ja joku muu huolehtii aikataulusta.
Mulle on ollu haastavaa tottua siihen, että liikkeessä on viisi Junior Stylistiä, jotka siis lakaisee, siivoaa ja pesee asiakkaiden hiukset. Sit eri tyyppi (Receptionist) ottaa varaukset, rahastaa ja ottaa ihmiset vastaan. Kuitenkin Suomessa oon tottunut tekemään kaiken ite alusta loppuun.
Ekoina päivinä mulle annettiin vaan kaikkein helpoimpia perusjuttuja ja mitä enemmän asiakkaita oon tehnyt, sen laajemmin oon alkanut saada palvella asiakkaita. Nyt saan tehdä jo vaativimpiakin häivytyksiä, mutta ne on kyllä vielä vaikeita ja hinkkaan niitä yli puolituntia että saan sen liukumisen nollasta pidempään rajattomaksi…eikä se vieläkään oikein omaan silmään näytä miltä pitäisi.

Eka päivä oli aika mielenkiintoinen..Siis on asia erikseen puhua englantia skotti aksentilla ja sitten on Glaswegian..Siis Skotlannissahan on myös Gaelin kieli, mutta sitä en -luojan kiitos- oo vielä joutunut tulkkaamaan. Mut siis täällä nää puhuu super nopeasti yhteen pötköön ja sanat voi olla lyhennettyjä ja muutettu aivan uuteen uskoon..Ekana päivänä kantava teema oli jenkki hymy huulille ja nyökyttele…:D Nopeesti tähän kyllä korva tottuu ja viimeks tänään asiakas lohdutti mua että, elä murehi, hää on kotosin täältä ja silti joka päivä kohtaa töissä ihmisiä joita ei ymmärrä..että puhun kuulemma parempaa englantia kun suurin osa Glasgowsta..Mut siis ihmiset täällä on hirveen mukavia ja kun ne tajuaa että oot ulkomaalainen -mun tapauksessa puolalainen kuulemma- niin ne kyllä koittaa suurin osa artikuloida paremmin ja hidastaa puhetta.
Kaiken kaikkiaan eka viikko oli pitkä, raskas, vaikee, antoisa, palkitseva, opettavainen, mahtava.

Tällä viikolla ohjelmassa on tutustuminen paikalliseen kamppailusaliin, mulla on tiistaina vapaapäivä, joten seuraava postaus multa on sitten urheilupitoinen.:)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *