Mijas Pueblo

Ajelimme yhtenä iltana vuoren rinteellä sijaitsevaan Mijas Puebloon, jonne oli noin kahdenkymmenen minuutin ajomatka. Antin vuokraama söpö Fiat 500 kuljetti meidät uskollisesti ylös kylään ja takaisin vaikka korkeusero oli melko suuri. 

 

Paikka oli kaikessa aitoudessaan hurmaava. Turisteja ei ollut juurikaan vierailulla kylässä ainakaan meidän visiitin aikaan. Joka kiinalainen turisti salakuvasi minua ja ilmeisesti mun vaaleita hiuksia. Haha, ihan kun meitä blondeja suomalaisia ei täältä Aurinkorannikolta löytyisi! Kylässä oli kuitenkin turistikauppoja aika runsaasti, joten turistit eivät kai vain vielä olleet eksyneet tänne.

Kylä koostui siis valkeista rakennuksista, joiden välissä oli pieniä, juuri autolla mentäviä, kujia. Olisi tehnyt mieli kurkistaa jonkun rakennuksen sisään ja nähdä miltä sisältä näyttää. Pueblo oli syntynyt kyseiselle paikalle ilmeisesti 1400-luvulla, mutta jäljellä siltä ajalta on enää vain pala muuria. Näkymät kylästä olivat kauniit alas merelle ja aivan kuin olisi Afrikkakin näkynyt vastarannalla!

Alas tullessa edellä ajavan auton jarrut savutti ja uhkarohkeat kilpapyöräilijät paahtoivat menemään 70 km/h. Vähän hirvitti, vaikka Itävallan serpentiiniteillä olen aiemmin ajellutkin… Päästiin kuitenkin ehjänä kotiin. On kiva tutustua tällaisiin kohteisiin, sillä Aurinkorannikko on minulle vielä niin vieras. Täällä välillä aito Espanja on jotenkin kadoksissa, sillä moni paikka on tehty turisteja varten. Mijas Pueblossa oli kuitenkin sitä aitoutta ainakin vähän jäljellä.