Minä ja meri

Luulin olleeni järvi-ihminen viime vuoteen asti. Tiedättehän, että on olemassa ihmisiä jotka pitävät enemmän järvistä kuin meristä ja toisin päin? Kallaveden äärellä kasvaessa olin tietenkin järvi-ihminen, enkä voinut ymmärtää, mitä ihmeellistä meressä nyt oli. Muistan ihmetelleeni Turkuun muuttaessa, että missäs se meri nyt sitten on?! Annetaan tämä ihmettely savolaiselle anteeksi.

Viimeisimmässä Turun-kodissamme meri oli niin paljon läsnä, ettei mereen voinut olla rakastumatta. Täällä meri on vielä niin tärkeässä roolissa – oikeastaan koko Aurinkorannikon pointti – joten merenrannalle on kiva tulla. Nämä kuvat on otettu Benalmadenasta, jonka rannat eivät ole kovin leveät. Ranta on täynnä pieniä sopukoita, joihin näin heinäkuussa mahtuu kuitenkin aika monta auringonottajaa. Rannalla tuntui hieman, että olisi ollut kaukomailla.

Olisi kivaa, että seuraavassakin asunnossa olisi ainakin pilkahduksen verran näkymää merelle. Talvella mereltä puhaltava tuuli on kuitenkin niin kova, että parempi olisi pysyä sisämaassa. Ylläolevassa kuvassa taitaa olla muuten mun lempiposeeraus ”katselen kaukaisuuteen”. 😀

xx