Heräsin hiljaisuuteen aivan liian isosta sängystä. Taivas oli sininen ja ikkunani viereisessä puussa olevassa linnunpesässä kävi kuhina. Minun kotonani huusi huoneet tyhjyyttään.

Katselin pitkään taivasta ja satunnaisia pilviä ohikulkumatkallaan, ja tunsin itseni surulliseksi. Niin kovin yksinäiseksi. Lopulta nousin ylös, keitin kahvia ja avasin tietokoneen. Ajattelin että se auttaa, turruttaa ajatukset.

Ehei. Joka paikka huutaa ihanaa äitienpäivää, on kuvia onnesta ja perheestä ja hymyistä. Minun koti on tyhjä.

—

Tytär on vanhemmillani yökylässä, mieheni ylhäällä Jyväskylässä opiskelemassa.

Vielä eilen ajattelin, että ihan sama joku äitienpäivä. Että olisi ihanaa herätä yksikseen, tehdä ei-mitään, lueskella kirjaa ja juoda kahvia kaikessa rauhassa.

En tajunnut, miten paljon tämä päivä merkitsee minulle. Se että sen saisi viettää omiensa kanssa.

Nautiskelun sijaan olen itkenyt silmäni turvoksiin, sulkenut Facebookit ja blogit ja iltapäivälehdet ja Instagramit. Siivonnut ja tehnyt ruokaa. Raivannut parit kaapit. Ollut niin yksin.

—

Ihanaa äitienpäivää kuitenkin kaikille teille onnekkaille, jotka jaatte sen perheenne kanssa. Arvostakaa ja hellikää niitä hetkiä. Minä jatkan illan odottamista ja oman perheeni kotiutumista.

.. Onneksi edes sää on kaunis.

– Lostventures

Damien Rice – I don’t want to change you