Ravitsemusterapeutti, kääk!

Sain perjantaina postia: minulle on varattu aika ravitsemusterapeutille. Vihdoinkin! Kesäkuun alussa ravitsemusterapeutti soittaa (puhelinaika johtuu kaiketi koronasta), ja puhumme asioista. En tiedä, mihin varautua, en tiedä, mitä odottaa, en tiedä, miten valmistautua. Minun on kyseltävä Facebookin ryhmässä asiasta.

Olen koettanut valaa itseeni uskoa siihen, että pystyn vielä laihtumaan, jos ei muuten niin sitten leikkauksen kautta. Olen koettanut uskotella ei kun siis valaa itseeni uskoa, että hoidot kehodysforiani suhteen eivät ole poissuljettuja ainakaan painoni takia – koska kykenen laihtumaan.

Mutta vaikeaahan se uskominen  on. Vaikeaa, vaikeaa. Laihdutusyritykseni ovat käytännössä aina kaatuneet mielenterveyden lakoamiseen. Olen testannut eri metodeja, mutta jokainen on saanut mielenterveyteni huonommaksi, sillä obsessoidun aivan liian helposti siitä, että on laskettava kalorit ja makrot ja kaikki. Lihavuusleikkauksen jälkeen käsittääkseni syödään pieniä annoksia, mutta usein, ja proteiinit etusijalla.

Ravitsemusterapeutti varmaankin osaa tästäkin puhua. Mutta ennen leikkausta pitäisi laihduttaa n. 190-kiloisesta kropasta pois noin kolmetoista kiloa – todistaakseni, että pystyn laihtumaan, tai jotain. En tiedä, miten sen aion tehdä. Obsessoidun varmaan kaloreista ja makroista ja kaikesta. Ehkä ravitsemusterapeutti osaa tämänkin asian kanssa neuvoa? Että miten pystyisin syömään terveellisesti siten, että laihdun, mutta että en kiinnitä aivan liikaa huomiota kaloreihin, makroihin, kaikkeen siihen hifistelyyn? Että miten en väsyisi ja masentuisi, kun ruoka vie paljon huomiota?

Ajattelin My Fitness Palin (ihan sen maksullisen version peräti) joka tapauksessa ottaa avukseni, ja opetella ruokarytmin leikkauksenjälkeisen ajan kaltaiseksi jo nyt, jos saan ravitsemusterapeutin siunauksen suunnitelmalleni. Maksullisessa MFP:ssä on mahdollista muokata ruokailut haluamikseen, ilmaisessa on aamiainen – lounas – päivällinen ja välipalat, jos en aivan väärin muista. Ulkoistan kalorilaskennan MFP:lle.

Miten ravitsemusterapeutti voi auttaa?

Pitänee tehdä muistiinpanoja ravitsemusterapeutin ajalla, tai kysyä, voiko hän sähköpostittaa ohjeet minulle. En kuitenkaan muista mitään puhutuista asioista, siksi muistiinpanot ja siksi jos sähköpostia saisin. Käsin kirjoitetut muistiinpanot auttavat paljon, sillä samalla tulee prosessoitua tieto kertaalleen jo, ja eri lailla kuin koneella kirjoitettaessa.

En tiedä ravitsemusterapeutilla asioimisesta mitään. En tiedä, hyödynkö edes siitä ajasta yhtikäs mitään – koska tiedänhän minä, miten laihduttamisen periaate toimii. Tiedänhän minä, että kaloreita pitää saada vähemmän kuin kuluttaa, ja tiedänhän minä, missä ruoissa on paljon kaloreita ja missä vähän. Muistan ulkoa joidenkin ruokien kalorimäärät. Silti en ole onnistunut laihduttamisessa jostain syystä. Toivon, että ravitsemusterapeutti voi auttaa. Toivon todella.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Pillereitä ja kapseleita

pillereitä ja kapseleita

Pillereitä ja kapseleita

Kävin eilen fibromyalgian tiimoilta lääkärillä. Lääkäri ei, näin suoraan sanottuna, tiennyt mistään mitään.  Nimitti fibromyalgiaa pehmytkudosreumaksi ja määräsi reumasärkylääkettä ja muutakin, pillereitä ja kapseleita. Sain apteekissa kuulla reumasärkylääkkeen olevan harvoin määrätty nykyään, koska on niin rajut sivuvaikutukset. Otin purkin kuitenkin, ja kotona otin yhden kapselin, mutta sain vain sivuvaikutuksia (kamala palelu, luulin kuolevani siihen paikkaan, korvalämpö laski 35 asteeseen ja laktoosi-intolerantille suurehko laktoosimäärä oli tietenkin mukava). Kivut pysyivät ennallaan. Eli hirveän kiva juttu ostaa turhia lääkkeitä.

”Lääkäri olisi ajan hermolla, jos elettäisiin 50-lukua”, sanoi eräs tästä lääkkeestä.

”Mummosi söi tuota lääkettä 80-luvulla”, sanoi äitini tästä lääkkeestä.

Viestitin potilasasiamiehelle ja sain tänä aamuna ohjeet, miten tehdä muistutus kohtelusta.

Fibromyalgiasta sananen

Fibromyalgia ei ole pehmytkudosreuma. Fibromyalgia ei ole reumasairaus alkuunkaan, mutta Reumaliiton alaisena kuitenkin, koska aikanaan fibroa pidettiin pehmytkudosreumana.

Fibromyalgian syytä ei tiedetä.

Jotain positiivistakin… ehkä!

Kansanterveyshoitaja kehotti minua varaamaan ajan lääkärille lihavuusleikkauksen tiimoilta. Tämä tietämätön lääkäri sanoi, että hän voi nyt kehottaa minua varaamaan ajan kansanterveyshoitajalle ns. alkukartoitukseen, jotta saan homman liikkeelle.

En tiedä, mitä kansanterveyshoitaja sanoo, kun hänelle asiasta viestitin. Voi olla, että hän käskee uudemman kerran mennä lääkärille. Tahtoisin mieluummin hoitaa punnitukset jne kansanterveyshoitajalla, sillä tunnen hänet, tiedän hänet, hän on mukava ja ymmärtäväinen, empaattinen ja lämminhenkinen ihminen. Pelkään mennä lääkäreille; edellisessä kirjoituksessa avasin hieman lääkäripelkoani.

Motivaatio kunnossa?

Pelkään, että koronan takia kaikki siirtyy eteenpäin ja joudun elämään pidempään tässä ns. limbossa.

Mikä on suurin motivaattorini lihavuusleikkaukselle, laihtumiselle? Tajusin, että se ei välttämättä olekaan fyysinen terveys taikka liikuntakyky, ei suinkaan. Se on yksinkertaisesti se, että saisin tarvitsemani transsukupuolisuusdiagnoosin sekä sen jälkeen hoitoja: testosteronia ja mastektomian. Kumpaakaan ei saa, jos on lihava (paitsi mastektomian yksityisellä, johon minulla ei ole varaa). Niin lihava kuin minä tuskin saa edes diagnoosia, sillä voivat väittää kehodysforian johtuvan lihavuudestani.

En pidä transpolia ns. yhteistyökumppanina vaan temppuratana, jossa pitää olla tietynlainen. Ai miksi käsitykseni on tällainen? Koska vaativat stereotypioita. Mutta enemmän tästä ehkä joskus.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Terveys