Lääkäri…

Fibromyalgia

Minulla diagnosoitiin fibromyalgia lokakuussa 2018 yleislääkärin toimesta, reumalääkäri varmisti diagnoosin tammikuussa 2019 ja opasti että liike on lääke. Kesällä 2019 ns. lääkäri, eli joku kesäkandi, aloitti lääkityksen (pregabaliinia). Syksyllä 2019 toinen lääkäri aloitti läpilyöntikipuihin toisen lääkkeen.

Lääkäri, apua!

Olen oikeastaan koko pienen ikäni pelännyt lääkäreitä. Olen aina pelännyt sitä hetkeä, kun paino otetaan puheeksi, koska menin syystä mistä tahansa, paino otetaan aina puheeksi. ”Ai, silmätulehdus? No oletkos kokeillut laihduttamista?” ja ”Ai, traumaa? Oletkos kokeillut laihduttamista?” Ymmärrän toki, että paino vaikuttaa moniin asioihin, mutta siinä vaiheessa kun joka ikinen lääkäri on lähes kolmenkymmenen vuoden ajan nillittänyt painosta, sitä alkaa pelätä lääkäreitä. Lääkärikäyntejä.

Varsinkin, kun yksikään lääkäri ei ole ikinä tarjonnut apua milloin mistäkin syystä. Yhdelle Ketipinor-lääkitykseni oli liikaa: ”En voi määrätä PCOS:n hoitoon käytettävää lääkettä joka pudottaisi painoa koska syöt Ketipinoria.” Toinen uskoi, että lihavuusleikkaus olisi minulle oikea ratkaisu – mutta ei pistänyt prosessia alulle tai edes kertonut, miten voisin sen tehdä.

Liike lääkkeenä?

Reumalääkäri ohjasi minut liikunnanohjaajalle, jonka käynneistä ei sinällään ole ollut hyötyä. Olen enemmän hyötynyt kotona itsenäisesti tehdystä kahvakuulailusta kuin niistä tuhottoman tylsistä liikkeistä, jotka eivät edes herättele lihaksia kunnolla! Äh!

Meditoin ja rentoudun ja venyttelen – ja kahvakuulailen (kaikki reumalääkärin suosittelemia aktiviteetteja). Silti joudun tänään menemään hattu kourassa lääkärin pakeille, jotta saisin läpilyöntikipuihin jotakin toista lääkettä, koska aiemmasta en enää hyödy siinä määrin, että tahtoisin opiaattipohjaista lääkettä tällä hyödyllä (tai hyödyttömyydellä) syödä.

Mieluusti söisin muutenkin vain lääkkeitä, joista koen hyötyväni. Siksi tahtoisin purkaa muutamia psyykenlääkkeitä pois (psykiatrin opastuksella toki!) mutta psykiatri ei ole ollut mielissään ideasta. Deprakinen purkamisen hän aloitti, mutta ei uskalla purkaa enempää ahdistuksen takia. Jos Deprakine auttaakin jossain määrin ahdistuksen poissa pitämiseen?

Lihavuusleikkaus lääkkeenä?

Voisiko olla, voisiko mitenkään olla, että painon putoaminen auttaisi fibromyalgiaan? Varmasti! Liikkuminen helpottuisi varmasti, kun ei tarvitsisi raahata mukana ylimääräistä painoa tässä määrin.

En tiedä, aiheuttaa fibromyalgia jotain vaikeutta leikkauksen suhteen, voi olla että aiheuttaa. En tiedä mistään mitään tällä haavaa. Voisin kysellä tänään etälääkäriltä asioista – hän tuskin voi samalla käynnillä sekä tehdä lihavuusleikkausprosessin ns. alkukartoitusta että määrätä fibromyalgian läpilyöntikipuihin lääkettä, mutta hän voisi osata vastata edes johonkin kysymyksistäni.

Pitää kirjoittaa lista. Eräs lääkäri suuttui, kun menin listan kanssa hänen vastaanotolleen: ”Jos et muista oiretta, ei se ole tärkeä!” Yksi kirjaamistani oireista oli muistiongelmat…

No mutta. Tänään fibromyalgian tiimoilta, kenties jo ensi kuussa lähetteen tiimoilta – tai periaatteessa voisin ilmeisesti aloittaa prosessin ravitsemusterapeutin kautta? En tiedä. En tiedä mistään mitään!