Pillereitä ja kapseleita
Pillereitä ja kapseleita
Kävin eilen fibromyalgian tiimoilta lääkärillä. Lääkäri ei, näin suoraan sanottuna, tiennyt mistään mitään. Nimitti fibromyalgiaa pehmytkudosreumaksi ja määräsi reumasärkylääkettä ja muutakin, pillereitä ja kapseleita. Sain apteekissa kuulla reumasärkylääkkeen olevan harvoin määrätty nykyään, koska on niin rajut sivuvaikutukset. Otin purkin kuitenkin, ja kotona otin yhden kapselin, mutta sain vain sivuvaikutuksia (kamala palelu, luulin kuolevani siihen paikkaan, korvalämpö laski 35 asteeseen ja laktoosi-intolerantille suurehko laktoosimäärä oli tietenkin mukava). Kivut pysyivät ennallaan. Eli hirveän kiva juttu ostaa turhia lääkkeitä.
”Lääkäri olisi ajan hermolla, jos elettäisiin 50-lukua”, sanoi eräs tästä lääkkeestä.
”Mummosi söi tuota lääkettä 80-luvulla”, sanoi äitini tästä lääkkeestä.
Viestitin potilasasiamiehelle ja sain tänä aamuna ohjeet, miten tehdä muistutus kohtelusta.
Fibromyalgiasta sananen
Fibromyalgia ei ole pehmytkudosreuma. Fibromyalgia ei ole reumasairaus alkuunkaan, mutta Reumaliiton alaisena kuitenkin, koska aikanaan fibroa pidettiin pehmytkudosreumana.
Fibromyalgian syytä ei tiedetä.
Jotain positiivistakin… ehkä!
Kansanterveyshoitaja kehotti minua varaamaan ajan lääkärille lihavuusleikkauksen tiimoilta. Tämä tietämätön lääkäri sanoi, että hän voi nyt kehottaa minua varaamaan ajan kansanterveyshoitajalle ns. alkukartoitukseen, jotta saan homman liikkeelle.
En tiedä, mitä kansanterveyshoitaja sanoo, kun hänelle asiasta viestitin. Voi olla, että hän käskee uudemman kerran mennä lääkärille. Tahtoisin mieluummin hoitaa punnitukset jne kansanterveyshoitajalla, sillä tunnen hänet, tiedän hänet, hän on mukava ja ymmärtäväinen, empaattinen ja lämminhenkinen ihminen. Pelkään mennä lääkäreille; edellisessä kirjoituksessa avasin hieman lääkäripelkoani.
Motivaatio kunnossa?
Pelkään, että koronan takia kaikki siirtyy eteenpäin ja joudun elämään pidempään tässä ns. limbossa.
Mikä on suurin motivaattorini lihavuusleikkaukselle, laihtumiselle? Tajusin, että se ei välttämättä olekaan fyysinen terveys taikka liikuntakyky, ei suinkaan. Se on yksinkertaisesti se, että saisin tarvitsemani transsukupuolisuusdiagnoosin sekä sen jälkeen hoitoja: testosteronia ja mastektomian. Kumpaakaan ei saa, jos on lihava (paitsi mastektomian yksityisellä, johon minulla ei ole varaa). Niin lihava kuin minä tuskin saa edes diagnoosia, sillä voivat väittää kehodysforian johtuvan lihavuudestani.
En pidä transpolia ns. yhteistyökumppanina vaan temppuratana, jossa pitää olla tietynlainen. Ai miksi käsitykseni on tällainen? Koska vaativat stereotypioita. Mutta enemmän tästä ehkä joskus.