Naurava tyttö

Tapahtui eilen kadullani olevassa elektroniikkaliikkeessä, jonne pamahdin hieman huonotuulisena ja muka kauhean kiireisenä.

 

Minä: Hei, oisko teillä tän ja tän kokoisia muistitikkuja?

Mies tiskin takana: Joo, onhan meillä. Mutta saanko kysyä yhden jutun: miksi sinä aina naurat?

Minä: Häh?

Mies: Niin, kävelet tästä joka päivä ohi, ja me aina katsotaan että tuolla se naurava tyttö taas menee. Miksi se taas nauraa?

Minä: No en kyllä naura!! Toihan saa mut kuulostamaan ihan häiriintyneeltä, ei kukaan naura itsekseen.

Mies: Nauratpa! Me nähdään sinut!

Minä: ???!!

Tässä vaiheessa tiskiin nojaillut vanhempi, charmantti mies puuttu keskusteluun: Hän vain tarkoittaa, että hymylet paljon, ja se on meistä hauskaa, Tällä kadulla kaikilla on ongelmansa, ja se pistää silmään kun joku on aina niin onnellisen näköinen.
 

En vieläkään suostu uskomaan, että naureskelen itsekseni, ainakaan raahustaessani kotiin liian painavan kauppakassin kanssa. Mutta tuon kohtaamisen jälkeen Seitsemän Siskon kadulla saattoi kyllä kipitellä aika idiootin näköisenä virnistävä naikkonen.

Nauretaan kun tavataan!