Mistä tietää, että on jo vähän norjalaistunut…

…siitä, että kun herää keskellä yötä kylmyyteen ei suinkaan sulje avoinna olevaa ikkunaa, vaan menee vaatekaapille. Vaatekaapilla kaivelee hetken aikaa myttyjä ja kasoja, sitten vetää ensimmäisen löytämänsä pipon päähän ja painelee tyytyväisenä takaisin nukkumaan. Ikkuna pysyy auki. Raitis ilma ennen kaikkea.

…siitä, että kun tulee kotiin viiden tai useamman tunnin vaellukselta, on reppu kasvanut osaksi kroppaa. Laittelee siinä ruokaa hyvän tovin ja syö sen hyvässä seurassa. Sitten lopulta suihkuun mennessä, vaatteita riisuessa huomaa, että kas repunkin voisi ottaa selästä jo pois…

…siitä, että kun luonto on lähellä on hyvä olla. Heräsin aamulla 7.45. Hyllyllä oli talitintti. No, kunhan tinttejä ei ole parveksi asti, pohdin ja käänsin kylkeä. Ja edelleen, ikkuna pysyy auki.

 

Kuvia retkistä, jotka norjalaistavat varmasti… Bergenissä vuorille pääsee takapihalta tai noin kymmenessä minuutissa – intensive integration.

 

 

Kuvista on kiittäminen kanadalaista ystävääni Garth Lordia, joka on myös mitä osaavin vaellus- ja retkiopas. Parhaimmassa tapauksessa hän juoksee seuraavan päivän haikin, testatakseen sen valmiiksi :D ei myöskään ole mitään mitä hänellä ei olisi. Jos tarvitset lisää vaatteita, kyllä löytyy, jos tarvitset lisää vettä, kyllä löytyy, jos haluat palata kotiin lyhyempää reittiä, kyllä sekin on suunniteltu. Jos maailmanloppu yllättäisi, en olisi ainoa, joka etsisi Garthin käsiinsä ja selviäisi hänen neuvoillaan hengissä.