Matkaan!
Yoho!
Lähen huomenna pikku reissuun. Ihan pälliä olla viikko pois, mutta toisaalta, kannattaa nyt kierrellä kun on mahdollista. Jokseenkin tunnollisena henkilönä ja opinnoistaan pitävänä ihmisenä, tuntuu hankalalta jättää luentoja välistä, mutta ensi viikolla olisi vain kaksi tuntia. Sosiologian kurssista o ntaukoa pari viikkoa, jotta kirjoittaisimme esseitämme ja tekisimme kenttätyötä projektia varten. Mutta, norjalaiset varmaan ymmärtävät tarpeen päästä ulkoilemaan ja retkeilemään. Sitten kun ensi sunnuntaina palaan, niin sitten voi keksittyä lukemiseen, kun on päässyt hetkeksi vähän ryntäilemään. Norjalaisen kaverini mielestä paikat joihin olen menossa, ovat ihan mahti mestoja! Yksi kaveri Suomesta on käymässä. Hän on suunnitellut omat reittinsä ja kohteensa missä haluaa käydä. Hän jo ennen tännetuloa kyseli haluaisinko liittyä seuraan, esimerkiksi tälle Hoddevikin reissulle, mutta epäröin. En osannut yhtään arvioida koulutöiden tai muiden menojen määrää. Norjalaisen Amalien kehujen ja yleisen seikkaluinnon takia päätin pari tuntia sitten, että lähtisin matkaseuraksi. Hoddevikissa on tarkoitus surffata ja palloilla lähialueilla. Keskiviikkona tai torstaina matka jatkuu Strynin seudulle, mistä Amalie on kotoisin. Käymme tsekkaamassa hänen vanhempiensa vuohitilan ja lähellä olevan jäätikön, mikä on kuulemma huomattavasti pienentynyt sitten Amalien lapsuuden. Ja, mikä hauskinta, meillä on kuulemma lupa majoittua tilan pihalla, vaikka vanhemmat olisivat poissa. Perjantaina Fantoftin kavereita, muun muassa retkeilyn jumala, Garth ja pari muuta kaveria saapuvat seudulle. Tapaamme heidät Tjugenissa ja siitä lähetään pariksi päiväks vuorille, Skålartårnetille. Amalien mukaan reitti on hieno ja toivon todella sään olevan selkeä, jotta maisemista voi nauttia mahdollisimman paljon. Viikon päästä sunnuntaina Konsta sitten jatkaa matkaa pohjoiseen ja minä palaan autolla Garthin ja muun poppoon kanssa takaisin kotiin, Bergeniin. Mitä tulee matkakuluihin, niin nehän tuppaavat Norjassa olemaan korkeita kulkuvälineestä riippumatta. Jokseenkin harmillista on, että vuokra-auto on usein halvin vaihtoehto. Skålartårnetin reissun hinnaksi tulee arviolta 600 NOK, sisältäen leirintäalueen hinnan ja autovuokran. Laivamatka Seljeen Bergenistä on 430 NOK opiskelijalle, 860 NOK ”normiaikuiselle”. Sitten Seljestä pitää sukkuloida Hoddeviikkiin tai tarkemmin Stadtiin. Liftauksen toivomme onnistuvan. Ruoka tietysti maksaa ja kaverini kanssa kävimmekin kädenvääntöä tänään päivällä jo siitä, että onko kaurapuuro ravintorikas eväs ja aamupala vaiko ei. Minä julistin kaurapuuron voimasta, mutta Konsta epäili sen täydellisyyttä. No sitä kuitenkin mukaan tulisi, se lämmittää kroppaa aamulla ja on edullista, jopa täällä. Muutoin varmaan parhaan kalori-hintasuhteen saisi aikaiseksi vetämällä voita. Siihen emme kuitenkaan ryhdy, sillä kunnon ruoka auttaa palautumaan tällä ryynäysreissulla. Oikeastaan ensimmäiset neljä päivää majoitumme sisätiloissa, mutta hyisissä vesissä pulikoiminen voi viedä voimia – ruokaa, muutakin kuin kaurapuuroa ja voita varmaan tarvitaan…?! Mutta siis arviolta kaksisataa euroa taitaa mennä sen sileän tien tällä reissulla. Amalie vakuuttaa sen olevan vaivan ja rahan arvoista. Mahtavaa!!
Olin halunnut mennä tuolle, jo hyvän aikaa suunnitteilla olleelle, Skålartårnetin retkelle, mutta sitten Amalie kehui Stryniä ja Hoddevikia niin paljon, että päätin sittekin liittyä myös Konstan mukaan. Rahatilanne toki huoletti, mutta onneksi säästötilin ei tarvitse olla täynnänsä rahaa kun palaa Suomeen… Kun sitten olin päättänyt lähteä Hoddeviikkiin ja viipyä siellä keskiviikkoon asti, tuntui jotenkin epäkäytännälliseltä, pelata torstai aamuna Bergeniin ja sitten taas perjantai aamuna lähteä samalle seudulle uudestaan. Joten fiksumpaa palloilla päivä/ puoltoista ympäri Seljen/ Strynin seutua ja tavata muu porukka perjantaina suoraan siellä. Säästää rahaa, aikaa ja mahdollisesti myös hermoja, sekä näkee mestoja joita ei samalla laivareitillä nää. Hieman extempore nyt tälläinen, mutta hauskaa! Pääsen testaamaan uutta makuupussia, joka itseasiassa on liian lämmin näin leutoihin säihin, ja merinovilla-kerrastonpaitaa – mahtava löytä kirpparilta! 80NOK! Ehkä viikko poissa jo melko tutuksi tulleessa Bergenissä ja poissa arjesta tuntuu pitkältä. Muutoin viikot tuntuvat kiitävän. Koko ajan on perjantai. Eihän se sinänsä haittaa, mutta perjantaita ennen pitäisi ehtiä niin paljon. On paljon hommia edessä viikon jälkeen, mutta tuleepahan nähtyä siistejä paikkoja! Kaikki ovat olleet yhtä mieltä kanssani. Ehdin ilman muuta hakea tukea valinnalleni Claudialta ja Leonielta. Ihanaa, että on ystäviä.
Love & light!
r