Bergen on ihana paikka!
Ei ole tarkoitus mainostaa Bergeniä, mutta näyttää sen parhaat puolet. Eivätkä kuvat edes kauheasti valehtele, toistaiseksi on lähinnä ollut hyvä ilma, vaikka kaikki (paitsi Helsingissä kesällä tapaamani Bergeniläiset) kauhistelivat mitä vesisateita joudun kestämään. Voi olla, että säät muuttuvat ja olo on kuin ainaisessa suihkussa, mutta ehkä sellaisten säiden alkaessa on jo niin bergeniläistynyt, ettei jaksa välittää ja valittajille toteaa ”there is no bad weather, there is only bad clothing”… 😀
Pilvinen sää on mitä mainion retkeilyyn tai pitkille kävely-/ juoksulenkeille. Silloin harvoin tulee liian kuuma, eli ei tarvitse panikoida nestehukasta tai muusta päänsärystä. Kuitenkin usein ylempänä pilkottaa aurinko edes hetken, ja tuolloin lämmittävät säteet tuntuvat entistäkin ihanimmilta. Voi myös olla niin, että sää vuorilla on huono verrattuna kaupunkiin. Säätila voi myös äkillisesti muuttua, siksi esimerkiksi sadetakki on aina hyvä olla messissä. Bergenin lähistön vuoret ja kukkulat, eivät ole niin korkeita, etteikö niillä vallitsevaa säätä mitenkään voisi alhaalta käsin ennakoida, mutta on hyvä olla vähän yli varautunut, kuin ali. Juoksevaa vettä, esimerkiksi pieniä puroja on vaelluksien ja kävelylenkkien varsilla usein, mutta jos tiedät tarvisevasi vettä jatkuvasti, ota pullollinen matkaan.
Yhdysvaltalaisen kaverini kanssa inspiroiduimme paikallisten vuorilla lenkkeilystä ja aloimme treenaamaan ylämäkijuoksua. Tulimme siihen tulokseen, ettei lämmittelemättä kannata lähteä pinkomaan tunniksi ylämäkeä ensimmäiseksi aamulla. Olimme yhtä mieltä siitä, että maisemat matkalla olivat kivun, säryn ja verenmaun arvoiset. Haasteeton elämä on tylsää…tai jotain…
Muun muassa kyseisten maisemien takia on ihanaa olla Bergenissä!
Jos ahdistaa sisällä istuminen ja opiskelu, niin kannattaa lähteä ulkoilemaan. Fantoftissa asumisen yksi plussapuoli – vuorille pääsee vartissa. (lienee mahdollista mistä päin kaupunkia vain… :D)
Vuorilla on järviä, mutta yleensä olemme käyneet Gamlehaugenilla (kuva alla). Järvi on suolainen, joten lienee olevan osa vuonoa. Vesi oli pitkään melko lämmintä, mutta nyt jo todella virkistävää a.k.a kylmää. Isoisäni nauttisi täällä uiskentelusta varmasti, eikä vesi olisi koskaan liian jäätävää, vaan aina sopivan raikasta.
Muutamana iltana olemme seikkailleet Gamlehaugenille pimeässä. Ajatuksena on ehkä ollut uiminen, mutta aina joku on nähnyt jotain epäilyttävää ja outoa vedessä, toinen on keksinyt näyn siivittämänä kauhutarinan – lopputulemana kaikki hytisevät kalliolla, väittävät ettei pelota, mutta kukaan ei ui.
Tapasin kaksi hyvää ystävääni matkalla Gamlehaugenille. Tiesin muutaman kaverini viettävän siellä, tuolloin vielä elokuun lämmintä, iltaa. Halusin liittyä seuraan, mutta pimeäm metsäinen matka, pikkukatuja pitkin arvelutti. Ulkona pyöriessäni ja miettiessäny mitä tekisin näin Fantoftin pihalla kaksi hieman eksyneen oloista henkilöä. Molemmat vaikuttivat mukavilta ja hymyilivät ystävällisesti, kun lähestyin heitä ja kysyin: ”hey what are you guys doing?”, ”erm heh, we don´t know,” pitkä vaalea sanoi. ”I just arrived, I´m little confused”, naurahti lyhyt ja tumma. ”Well, I´m going to a lake, it is just near here, some of my friends are hanging out there, you wanna come too?”. Pojat katsahtivat toisiaan hymyillen ja vastasivat yhteen ääneen ”yeah why not”. Myöhemmin kerroin, että syy miksi pyysin heitä oli, etten uskaltanut kävellä matkaa yksin. He nauroivat, matkaturvasta kavereiksi. Eli pyydä seuraa asioihin mitä et uskalla yksin tehdä, niinkin voi saada kavereita :D
Bergenin keskusta näyttää jota kuinkin ja osittain tältä! Ja sää voi vaihdella pilvisestä aurinkoiseen samana päivänä. Näin alkusyksystä on välillä todella lämmin, välillä todella viileä, välillä todella kosteaa ja sitten sataa, kosteus vaihtuu märkään…Joten yhä edelleen se sadetakki on ihana juttu. Toiset tykkäävät sateenvarjoista, itse en kestä tunkea iltapäiväruuhkassa sateenvarjo päänpäällä. Myös sadehousut voivat paikallisten mukaan olla toisinaan kova juttu. Itse en ole vielä tarvinnut, vaikka sellaiset ennen tänne tuloa hankin. Toiset taas luottavat sadehousu asiassakin sateenvarjoon ja tekevät mielellään kolmen päivän vaelluksiakin sateenvarjo kädessä…true story.
Fantoftin opiskelija-asuntola on ruma. Saapuminen Fantoftin rakennusten äärelle on kuin aikamatka itä-blokin arkitehtuuriseen ihmemaahan. Mutta, kun itse asuu 15. kerroksessa ja ikkuna on Lovstakkenille päin, niin on kaikki hyvin. Ilta-aurinko paistaa sisään, lämmittää (ja tekee lukemisen mahdottomaksi). Pidän tuosta maisemasta. Käänsin sängyn siten, että nään vuoren kunnolla – se on ihana näky aikaisen aamun usvassa. Kerran oli sumu kuitenkin niin sakea, etten nähnyt ikkunasta mitään… laaksossa asumisen yllätyksiä.
Ylemmässä kuvassa näkyy uudempia Fantoftin rakennuksia, niissä asuu lähinnä norjalaisia, jotka kuulemma valittavat niin paljon asuntoloistaan, että parhaat on tarjottava heille. Toisaalta, maksavathan he veronsa tänne, joten ehkä ihan reilua, että he paremmista asuntoloista sitten nauttivatkin…
Jos ikkunastani kurkottaa oikein paljon oikealle, näkee keskustaan ja merelle. Ilta-auringossa se on valloittava näky, jonka innoittamana tekisi mieli jäädä Bergeniin ainiaaksi.
pus og kram