Oh dear Coco – blogissa puhuttiin tänään, kuinka äänikirjat, ovat lukutoukon soundtrack elämälle.   Itse en ole äänikirjoihin hurahtanut. Kuuntelin niitä toki pienenä paljonkin leikkien samalla, mutta aikuisena minua häiritsee liikaa, jos lukija lukee jotenkin ”väärin”. 

Itse kuuntelin hyvin pitkään YleX:ää, koska en pidä mainoksista ja pidän niiden juontajine höpinöistä. Jossain vaiheessa totesin, etten pidä kyllä siitä musiikista, jota nykyään radiossa soitetaan. Tajusin, että voin kuunnella YlePuhetta. 

Jossain vaiheessa tajusin podcastit. Latasin puhelimeeni sovelluksen, jolla voi ladata podcasteja esimerkiksi juuri ylepuheen ohjelmia puhelimeen ja kuunnella niitä vaikkapa paikasta toiseen kävellessä. 

Nykyajassa on parasta, että voi kommunikoida julkimoiden kanssa esimerkiksi SOMEssa.  Ali Jahangiri, joka kesäohjelmaa olen viime aikoina kuunnellut paljon, tykkää, kun annan hänelle palautetta. 

Tiedän, että monesti kävellessä kannattaisi yrittää nauttia hiljaisuudesta, mutta aina en vaan osaa. Silloin kuuntelen Alia.