Joku saattaa yllättyä, että seuraan Oisko tulta? – palstaa. Tämä teksti oli sellainen, jota teki mieleni kommentoida.

Mummoni oli uskonnolinen. Kävin seurakunnan päiväkerhoa, iltapäiväkerhoa, lastenleireillä jne. Kun tuli ripari, olin innoissani. Pettymykseni oli suuri, sillä leirillä ei ollut ketään tuttuja, minua kiusattiin siinäkin yhteisössä, enkä saanut kysymyksiini vastauksia. Kouluttauduin isoseksi ja lastenkerhon vetäjäksi. Pohdin asiaa. Lukioikäisenä opin paljon uskonnoista uskonnon opettajaltamme, joka oli loistava. Opetti objektiivisesti ja haastoi ajattelemaan. 

Vähän ennen kuin täytin 18 päätin erota kirkosta. Vanhempani eivät tietenkään suostuneet kirjoittamaan lupalappua. Järjetöntä, että lapsen voi kastaa, 15 vuotias voi ”vahvistaa uskonsa” eli mennä ripille, muttei alle 18 voi erota kirkosta ilman vanhempiensa lupaa. Kysyin, miksi kirkkoon pitäisi kuulua. Vanhempieni vastaus oli vain: ”Koska niin kuuluu tehdä”. Kaverini kysyivät, missä menen naimisiin, jollen mene kirkossa. 

Muutettuani Turkuun, aloin opiskella uskontotiedettä. Mitä enemmän opin uskonnollisuuden sosiaalisista, psykologisista ja historiallisista taustoista, sitä vähemmän aloin epäillä uskonnollisuutta ja sen tarkoitusta. Tutustuin toki muihinkin uskontoihin kuin perinteiseen ev.luttiin, kunnioitan niitä, jotka ovat löytäneet elämälleen suunnan uskonnollisuudesta, mutta se ei tuntunut minun jutultani.

Aiemmin suhtauduin kiihkoisan ateistisesti uskontoihin, mutta minusta on tullut yhä sallivampi. Minulle on samantekevä, mihin muut uskovat, kunhan eivät tuputa, sitä muille ja uskonto on heille hyväksi. Uskontoja on helppo vihata juuri niiden tuputtajien ja eri fundamentalistiryhmittymien takia. USA:ssa on mm. kristittyjä, jotka eivät usko ilmastonmuutokseen ja käyttävät surutta luonnonvaroja, koska Jumala on antanut ihmiselle siihen oikeuden. Ei mikään uskonto oikeuta ihmisten tai ympäristön eriarvoistamista.

Tänä kesänä olen keskustellut BFF:ni kanssa uskonnosta. Hän suhtautuu Raamattuun terveesti aikansa tuotteena ja elämänohjeiden antajana (kunhan lukija käyttää omaa päätään).Hän on vahva uskossaan ja olen hänen puolestaan onnellinen. Se näkyy hänestä ja hän on päässyt monesta asiasta yli Jumalan avulla. Itse uskon voiman löytyvän itsestä ja lähimmäisistä. 

Kyllä mielelläni kuuntelen ihmisten pohdintoja uskonnoista, kunhan argumentit ovat parempia kuin ”koska pyhä kirja niin sanoo”. 

Aiemmin olen kirjoittanut uskonnolisuudesta tässä.