http://youtu.be/ZJNCfg9Y0Hs

Katsoin elokuvan 8 päivää ensi-iltaan. Tästä löytyy arvosteluja siitä. Leffassa Vilmallla on paniikkihäiriö. Se ei kuitenkaan ole pääosassa leffassa. Joleli tyylilaji olisi romanttinen komedia niin varmaankin paniikkihäiriöön olisi paneudettu enemmän. Tuli kuitenkin hyvä mieli, että päähenkilö kävi töissä sairaudestaan huolimatta. Tarinahan oli hemmetin epäuskottava. Parasta leffassa oli itä-suomalaisella murteella puhuvat kummitukset.

http://youtu.be/V0K_XRahja4

Toinen läheiseksi kokemani leffa on Suden vuosi, joka perustuu Virpi Hämeen-Anttilan saman nimiseen kirjaan. Arvosteluja siitä tässä.  Elokuvan päähenkilöllä on epilepsia. Koe kuitenkin, että se miten epilepsiaa kuvataan elokuvassa on aika läheinen siihen, millainen tunne minulla oli paniikkikohtausten aikaan, kun sairaus oli pahempi. Elokuvan alussa päähenkilö ei meinaa suostua ottamaan lääkkeitä sairauteen. Hän pohtii voiko hän asua yksin ja opiskella. Seksin harrastamisestakin meinaa tulla kohtaus. Miten nämä kuulostavatkin tutuilta pohdinoilta, vaikka sairaus on eri.

Tiedättekö muita elokuvia, joissa kamppailtaisiin sairauden kanssa selviämisen kanssa normaalissa elämässä?