Koska arvostelin eilen uusimman Trendin, niin ajattelin arvostella myöskin uusimman Olivian. Luin sen siis eilen illalla loppuun. Miksi vasta silloin? Koska silloin, kun lehti tuli minua otti päähän Crocs-mainos, joka oli kiedottu lehden ympärille. Kirjoitin siitä viikko sitten toiseen blogiini:
BFF:ni kanssa kuitenkin innostuimme hienosta kynsilakka – mainoksesta. Oli sitten pakko ottaa kuva siitä kynsilakka mainoksestakin 😉 Mutta olipa ainakin parempi mainos kuin se Olivian Crocs – katastrofi! Uusin kotiin kannettu Oliviani oli kääritty Crocs – mainokseen. Minähän siis vihaan Crocseja. Ja sitä mainosta ei saanut irti repimättä lehteä. Valitin asiasta lehteen ja he tarjosivat minulle uutta lehteä. Totesin, että pitäkään tunkkinne ja kiinnittäkää jatkossa huomiota siihen mitä mainoksia laitatte lehteen.
Nyt viimein olin rauhoittunut ja päätin alkaa lukemaan Oliviaa. Olen mieltänyt itseni Olivian lukijaksi siitä asti, kun lehti alkoi ilmestyä. Kuitenkin luettua sen kannesta kanteen, havahduin siihen, ettei se liikuttanut minua yhtä paljoa kuin Trendi. Mitä on tapahtunut? Olivia on pitkään kommunikoinnut lukijoidensa kanssa OmaOlivia – projektin myötä ja lukijapaneelin avulla. Ja arvostan sitä paljon. Verrattuna Trendin nettisivuihin, arvostan että Olivian sivuilla pääsee kurkistamaan lehteen sisälle. Tosin iso miinus on, ettei blogeja saa luettua kännykän applikaatiolla tai rss-syötteessä, vaan aina on avattava linkki nettisivuille.
Mutta itse lehteen. Toisin kuin Trendissä, Oliviassa ei annettu kannen selitykselle ja tekijöiden esittelylle omia sivuja. Itse pidin Trendin ratkaisusta enemmän.
Olivian pääkirjoituksia olen aina rakastanut. Sääli etten ole löytänyt niitä netistä, sillä monet ovat sellaisia, jotka haluaisin linkittää ystävilleni. Innostavia ja inspiroivia. Jännittävää kylläkin sekä Trendin että Olivian pääkirjoitus kehotti seuraamaan omaa tyyliään.
Pyrin elämään elämääni samalla tavalla kuin teen musiikkia: en halua soittaa mitään, mikä ei resonoi sydämessä. Kiitos tästä loistavasta Mikko Von Hetzenin lainauksesta. Tekisi mieli tehdä siitä huoneentaulu.
Sivulla 32 on niitä Oliviassa toistuvia helmiä. Uusi sana ja mielipide. Useimmiten mielipide on sellainen, joka hetkauttaa puoleen tai toiseen.
Sivulla 36 oli mielenkiintoinen huomio. 40% kasvu punaisen maalin myynnissä. Brittiläinen Homebase-ketju arvioi tilastonsa syyksi naisia, jotka maalaavat korkokenkiensä pohjia Loubotinin punaiseksi. Hienoa, että tämä nostettiin esiin. Mutta miksei sen pohjalle rakennettu kokonaista juttua? Siinä olisi ollut paljon näkökulmia pohdittavana.
Tyylimankeli – osiossa esitellään kiinostavasti pukeutuvia julkkiksia. Kuitenkin suurin osa heistä on usiemmiten sellaisia, joista en ole kuullutkaan. Kuka ihme on Hanneli Mustaparta? Entä Alana Zimmer? Jos Olivia näkee aiheelliseksi seurata heidän pukeutumistaan, miksei heitä esitellä tarkemmin? Esimerkiki Mustaparta vaikuttaa henkilöltä, josta haluaisin kuulla lisää.
Sivulta 40 alkaa juttu Hulluna Hommaa, jossa esitellään R/H – merkin malliston syntyä. On mielenkiintoista kuulla juttuja muodin taustalta, miten kaikki oikeasti syntyy. Jutussa on fiiliskuvia itse muotisuunnittelijoista, mutta itse olisin kaivannut juttuja vaatteista ja tilanteista, joista jutussa puhutaan. Jutussa mainittiin usein Kosmos-kangas. Millainen se oli? Entä Pipsa Hurmerinnan palelu puistossa?
Pitkä ihana leikki – jutussa haastatellaan Pihla Viitalaa, joka on miltei breikkaamassa Hollywoodyssa. Pidin siitä, että jutussa olisi helposti voitu mennä saman suuntaan kuin Heidi Kajon haastattelussa Trendissä: kauniita mekkoja ja diivailua. Sen sijaan Pihlalla oli ihanan rento ja poikamainen tyyli. Hän tuntui myös suhtautuvan mahdolliseen menestyseen maanläheisesti. Sitä tulee tai sitten ei. No big deal.
Suuri kiitos taiteilija Iiu Susirajan haastattelusta. Olen jo aiemmin seurannut hänen töitään. Iiu toteuttaa rohkeasti unelmaansa, eikä mukaudu muottiin. Kun aiemmin Oikeassa ammatissa – juttusarjan haastatelluilla on ollut oppikirjamaisia neuvoja, Iiu neuvoo pukeutumaan samoihin vaatteisiin viikon ajan. Virkistävää nähdä sellaista muotilehdessä painettuna.
Myös Catlin Moran haastattelu oli loistava. Tosin tässä olisin odottanut, että Olivia olisi tehnyt sen aiemmin, jo ennen kirjan suomentamista, koska olen tottunut sen olevan edelläkävijä. Iiun ja Catlinin tyylisten naisten elämänasenteita tulisi seurata.
Jotenkin katsottuani Iiun ja Catlinin ihania normaaleja naamoja, tuntui kamalta kääntää sivulle 61, jolla alkoi tyylit – osio. Heti ensimmäisenä oli kuva kalpeista langanlaihoista malleista. Olisi ollut edes värikkäämpi kuva.
Parasta Olivian tyyliosioissa on, että muotikuvien jälkeen on sivu, jossa on poimittu kaupoista vaatteita, joilla voit kokeilla samaa tyyliä. Mukavaa, että mukana oli myös ”Näin kadulla” -kuvia.
Mutta mikä sattuma! Mainitsin Trendin arvostelussa ihastuneeni Ted Bakerin ipad-koteloon, vaikkei minulla padia olekaan. Sivulla 97 Oliviassa on täsmälleen samanlainen ipad-kotelo erivärisenä tosin. Tässä tosin neuvotaan, että sitä voisi käyttää myös kirjekuorilaukkuna. APUA! En kai mä kohta sorru tohon?
5xluottovaatteeni -sarjassa esitellään jonkun pukeutujan viisi luottovaatetta. Tämän kertainen pukeutuja oli todellakin persoonallinen ilman, että olisi ollut minkään tyylilajin edustaja.
Sivulla 117 on kuvassa erilaisia ripsareita. Mieleeni tulee enemminkin mainos- kuin lehtijuttu, sillä ripsareista on vain kuvat ja Max Factorin meikkitaiteilijan toteamus:Ripsivärejä voi olla yhtä monta kuin ystäviä: yksi on se, joka viihtyy kaikkialla, toisen kanssa lähdet bailaamaan, kolmas tulee mukaan treffeille. Ei ole puhettakaan siitä, että ripsarien säilyvyys avattuna ei ole kovin pitkä, eikä analyysia uutuusripsareista.
Olivian ruoka-osiossa ei ole valittamista. Useimmiten saan sieltä loistavia ideoita. Ennen kuin BFF:ni lähti Britteihin, meidän oli tarkoitus kokeilla tuota Valkosuklaa-tyrnimutakakkua. Ikävä kyllä tyrnit, olivat menneet parempiin suihin 🙁
Aivan kuten Trendi – lehdessäkin, Oliviassakin noteerattiin Wes Andersson. Olivia järjestää myös tänään lukijoilleen näytöksen ohjaajan uusimmasta elokuvasta Moonrise Kingdomista Helsingissä. Hienoa, että meitä muualla asuvia muistetaan.
Hienoa, että Olivia omisti puoli sivua Zooey Dechanelille. Kiva saada linkkivinkki hänen nettisivustostaan hellogigles.comista.
Lehden läpi huomasin, että lehdessä oli käytetty erityisen paljon Samujin ja Cosin tuotteita. Kyllä minä ko. merkeistä pidän, mutta mielenkiintoista, kuinka juuri ne merkit tuntuivat pomppaavan esiin. Lehti nostaa myös mallin Saara Sihvosen esiin. Hän on sekä muotikuvissa ja hänet mainitaan nimeltä poskipuna-jutussa.
Enempää en saanut lehdestä irti. Olisin voinut mainita myös maastaan paeneen valkovenäläisen, barokkimuodin ja jännät mainokset. Minusta se on surullista, sillä aiemmin Olivia liikutti minua ja tunteitani paljon enemmän. Lehden hinta kaupassa olisi ollut 7,9€, mutten olisi kyllä maksanut sitä hintaa siitä. Onko paukut mennet sitten Olivian ”pikkusiskon” Costumen tekemiseen? Tiedä häntä.
Kuva: Olivia
