Toinen jalka haudasta

http://www.youtube.com/watch?v=QCzAvrmeYUE

 

Tälläisen elokuvan löysin kirjastosta. Tässä toisen ihmisen kirjoittama arvostelu siitä. 

 

Elokuvassa siis kuoleva mies alkaa toteuttaa viimeisiä toiveitaan ja siitä tehdään lehtijuttu. Aloin miettiä, mitä itse tekisin, jos tietäisin, ettei minulla ole paljoa elinaikaa. Se on sinänsä vaikeampi, koska tiedän mitä haluan saavuttaa elämässäni, mutta niihin asioihin tarvitaan ainakin se viisi vuotta. Huomaan tulleeni vanhaksi, kun ajattelen, että ensimmäisenä alkaisin järjestellä asioita niin, että jälkeenjäävillä olisi mahdollisimman helppoa. 

 

Elokuvassa sanoi yksi tukiryhmän ihmisistä hyvin ”kuukausia tulee ikävä. Toukokuu on vaikea hyvästellä, kun tietää, että se on sitten viimeinen toukokuu” Millaista olisi elää tietäen, että jokainen teko voi olla se viimeinen? Että tämä on nyt se viimeinen vappu? 

 

http://www.youtube.com/watch?v=jyGlkWsn-OY

 

Mietin tätä aiemmin nähtyäni My life without me – elokuvan. Se on yksi parhaista näkemistäni elokuvista. Suosittelen kaikille. 

Ehkä tärkeintä olisi kuitenkin näyttää ihmisille välittävänsä ja elää niin ettei kaduttaisi, vaikka noutaja tulisikin huomenna.