Raskaana!

Hei vaan pitkästä aikaa! Mieli on myllertänyt suuntaan ja toiseen. Punktion jälkeen vointi oli lopulta aivan surkea viikon ajan. Vatsa oli turvoksissa ja liikkuminen kivuliasta. Alkio siirrettiin kuitenkin suunnitelmien mukaan 6.11. Silloin vielä munasarjat olivat kovasti turvoksissa ja vatsaontelossakin tilkka vapaata nestettä. Oireet onneksi pian alkion siirron jälkeen alkoivat helpottamaan ja tilalle vyöryi hyvin selkeitä alkuraskauden oireita. En toki niistä vielä uskaltanut juhlia. Ensimmäiset oireet tulivat vajaa viikko alkion siirrosta kun töissä potilaan varpaiden haju alkoi oksetuttaa (xD). Muutenkin huomasin, että ehkä keskivertoa surkeampi hajuaistini oli yhtäkkiä kuin vainukoiralla. Hampaita pestessä yökötti ja muistan sen olleen esikoista odotellessa ainoa mikä sai oksentamaan. Ruoka ei maistunut ja joinain päivinä nukuin jopa kahdet päiväunet ja silti 9h yöunet. Virallinen testipäiväni piti olla tiistaina 17.11., mutta kun lauantaina 14.11. itkeä pillitin katsoessamme Bethoven-elokuvaa niin päätin testata jo sunnuntaina. Sunnuntai aamuna tein sitten ensimmäisen testin ja selkeät kaksi viivaa sieltä tuli. Vaikka oireeni olivatkin hyvin voimakkaita niin en silti ollut uskaltanut herätellä toivoa kovin korkealle. Tämän viikon aikana olen tehnyt jo kaksi testiä lisää ja nyt testiviiva on jo tummempi kuin kontrolliviiva. Olemme onnemme kukkuloilla!

perhe raskaus-ja-synnytys lapset rakkaus

Munasarjojen punkio

Viime perjantaina 30.10. oli toine seurantaultra. Munarakkulat olivat kasvaneet odotetusti ja edelleen niitä näkyi se 15-20kpl. Eilen 2.11. olikin sitten punktiopäivä, jota jännityksellä odotin. Dextrassa minua odotti mukava yhden hengen huone, jossa sain odotella toimenpiteeseen pääsyä ja mihin pääsin takaisin heti toimenpiteen jälkeen. Alkuun minulle laitettiin kanyyli ja sain suun kautta panadolia ja buranaa. N. klo 10:30 aamulla pääsin toimenpidehuoneeseen, jossa minulle annettiin suoneen rauhoittavaa lääkettä sekä kipulääkettä ja toimenpide päästiin aloittamaan. Koin pistokset lääkkeistä huolimatta kivuliaina, lääkkeet tekivät vain olon huimaavaksi. Kaikki oli kuitenkin kestettävissä ja onneksi punktio ei kovin kauaa kestänyt. Varmaan noin vartti myöhemmin pääsin takaisin omaan huoneeseeni ja siellä hoitaja toi heti lämpimän kauratyynyn vatsalleni ja pyydettyäni sain vielä lisää kipulääkettä suoneen. Torkuin pienen hetken ja kohentelin oloani. Puolisoni tuli noin klo 12 hakemaan minut ja lähdin kotiin vaikka olo olikin melko kehno. Esikoinen piti kuitenkin hakea klo 13 eskarista niin sinne meillä oli kiire. Koko homma oli siis paketissa parissa tunnissa.

Kotona jatkoin lepäilyä. Vatsa oli kipeä. Yllätyksenä tuli se, että olin odottanut kivun muistuttavan kuukautiskipuja, mutta mielestäni se oli hyvin terävä kipu. Kipu myös säteili välillä ylemmäs vatsaa ja välillä taas selkään päin (tai noh… kröhöm… peräsuoleen). Lisäksi aloin voimaan pahoin. En saanut syötyä ja lopulta alkuillasta väkisin juodun mehukeiton oksensin ulos. Pian oksentamisen jälkeen kuitenkin vointini koheni niin, että sain syötyä.

Vielä tänään torstaina 5.11. vatsa on ollut kipeä. Lähdin tomerana jo tiistaina koiran kanssa lenkille, mutta todellisuus iski pian vastaan kun vatsakipu yltyi aina mitä reippaammin käveli. Nyt olo on kuitenkin mennyt päivä päivältä paremmaksi. Edelleenkään ei kuntosalille huvita mennä eikä juoksulenkille lähteä. Hyvä kun työt saa tehtyä.

Mutta se tulos! Sehän se kiinnostaa eniten ja voin kertoa, että oli kaiken tämän kärsimyksen arvoista. Yhteensä 20 munarakkulasta löytyi 19 munasolua, joista 18 oli kypsiä. Ja näistä 18 kypsästä munasolusta oli yön aikana 17 hedelmöittynyt. Huomiselle eli perjantaille 6.11. on suunniteltu alkion siirto, joten jännityksessä edelleen eletään.

perhe raskaus-ja-synnytys lapset terveys