Projekti: yhteinen vauva
Ajattelin kertoa teille nyt tiivistettynä hedelmöityshoitojemme kulun tähän päivään saakka. Olemme suhteemme alusta asti tienneet, että haluamme lapsia. Meille naisparina oli täysin selvää, että vauva tullaan tekemään klinikalla eikä koti-inseminaatiot olleet vaihtoehto. Noin vuoden ajan lapsettomuushoitoja on tehty myös julkisella puolella, mutta olemme kumpikin ”kaikki heti mulle nyt”-tyyppejä ja pelkäsimme joutuvamme odottamaan julkisella puolella liian kauan. Lisäksi tämä oli meille asia, joka saa maksaa lähes mitä vain.
Toukokuun alussa varasimme ensikäynnin yksityiselle lapsettomuusklinikalle (Dextra Pihlajalinnaan). Ensikäynnillä kävimme läpi lääkärin kanssa vaihtoehtoja ja päädyimme inseminaatioon lahjasiittiöillä. Toinen käynti oli psykologin käynti, joka on pakollinen aina lahjasoluilla hoidettaessa. Käynnillä käytiin lähinnä läpi kuinka lapselle kerrotaan siitä miten hän on saanut alkunsa ja toisaalta kuinka esikoiselle voidaan selittää, että hän on hieman eri tavalla saanut alkunsa. Psykologin käynti ei siis ollut mikään tenttaus, että olemmeko soveltuvia vanhemmiksi. Tai ehkä rivien välistä hän tämänkin selvitti ja näytti meille heti kyllä vihreää valoa. Ensimmäiset käynnit sujuivat ripeästi ja olimme todella innoissamme.
Ensimmäinen ultraääniaika varattiin toukokuulle kierron 9-12 päivän välille. Minulla on aina ollut pitkä kierto, joten en yllättänyt kun yhtään kypsää munarakkunaa ei löytynyt. Samalla tehtiin munanjohtimien aukiolotutkimus. Lääkäri ehdotti,että lähtisimme liikkeelle vasta seuraavasta kierrosta ja voisimme heti kuukautisten alettua tukea munarakkuloiden kypsymistä lääkkeellä. Me kuitenkin malttamattomina tiedustelimme olisiko jo tästä kierrosta mahdollisuus yrittää. Sain käyttööni Letrozolit, joiden olisi tarkoitus kypsyttää munarakkuloita. Seuraava päivä aukiolotutkimuksesta oli hirveä, vatsani oli niin kipeä. Itse tutkimus ei mielestäni tehnyt kipeää vaikka olinkin lukenut kauhutarinoita. Ultra toistettiin seuraavan viikon aikana pariin otteeseen, mutta toivottua vastetta ei tapahtunut. Lopulta alkoi tiputteluvuoto ja jouduin aloittamaan Primolut-keltarauhashormonivalmisteen, jotta vuoto loppuisi. Ohjeena oli syödä kuuri sitä ja sitten kuukautisieni piti alkaa. No eivät alkaneet… Kävin ultrassa, jossa todettiin kummassakin munasarjassani kystat. Lääkärin mukaan nämä oli vaarattomia, vähän niin kuin mustelmia. Eikä auttanut muu kuin odotella niiden parantuvan.
Aloitin uuden kuurin Primoluttia heinäkuun puolivälissä ja lopulta kuukautiseni alkoivatkin 20.7. Aloitin 2. kiertopäivänä Letrozolit, joita söin viiden päivän ajan. 29.7. ultrassa todettiin, ettei vieläkään kypsiä munarakkuloita ollut. Sain pistoksena jotain lääkettä, jonka nimeä en nyt muista (Menopur?). Pistin muutamien päivien ajan tätä lääkettä ja maanantaina 3.8. ultrasta löytyi yksi suuri johtorakkula ja inseminaatio päästiin tekemään 4.8. Ovulaatio tehtiin irroituspiikki Ovitrellen avulla. Tästä alkoi ensimmäiset piinaviikot, joiden aika kuvittelin kaikki mahdolliset ja mahdottomat raskausoireet. Vatsaa nipisteli ja autossa ollessa töyssyt sattui. Oli paha olo, hampaita pestessä yökin. Ja kaksi viikkoa myöhemmin tein tyylikkään negan. Oli hölmö olo!
Kuukautiset alkoivat testipäivästä kolmen päivän kuluttua ja jälleen kierron 2. päivänä aloitin syömään Letrozolia. Kyseinen lääke aiheuttaa mitä kiusallisimpia vaihdevuosioireita, kuumia aaltoja ja kiukkuisuutta. 31.8. tehtiin ultra ja olin varautunut henkisesti jo siihen, ettei munarakkuloita ole kypsynyt kun aikaisemminkaan ei ollut. Iloisena yllätyksenä oikealta munasarjasta löytyi upea johtorakkula ja inseminaatio päästiin tekemään heti seuraavana päivänä. Tämäkin kierto päätyi kuitenki negatiiviseen raskaustestiin. Olimme selvästi enemmän pettyneitä tällä kertaa, mutta ei kun uutta matoa koukkuun vaan.
Kolmas kierto alkoi 18.9. ja aloitin jälleen kierron 2. päivänä syömään Letrozolia aikaisempaan tapaan. Ultra tehtiin 28.9., jossa todettiin ettei aivan kypsää munarakkulaa ollut. Oikealla puolella kuitenkin yksi hyvin potentiaalinen. Sain pistää Ovitrellesta pienet määrät heti ja kahtena seuraavana päivänä. Kolmantena pistin loput Ovitrellestä ja neljäntenä oli inseminaatio. Johtorakkula olikin hyvin kasvanut ja hieman alkanut jo rikkoontumaan ovulaation merkiksi. Nyt on siis piinaviikot jälleen käynnissä. Olemme jo keskustelleet lääkärin kanssa, että mikäli tästä kierrosta ei positiivista raskaustestia tule niin jatketaan seuraavaksi IVF-hoidoilla.