2 kuukautta selvin päin

Olen ollut kaksi kuukautta ilman alkoholia. Kännykkäni äppi eilen muistutti minua asiasta. Minua vähän nauratti tuo hehkutus ja sovelluksen tarjoamat onnittelut saavutuksesta. En koe tätä minään saavutuksena, koska en ole tehnyt asian eteen oikeastaan mitään. Olen vain ollut juomatta. Vähän sama kuin joku onnittelisi minua siitä, että olen pystynyt olla kaksi kuukautta syömättä maksalaatikkoa (30 vuotta, jos totta puhutaan). Alkoholista on tullut minulle sillä tavalla neutraali tai jopa vastenmielinen asia, ettei sitä tee ollenkaan mieli, joten en joudu taistelemaan tahdonvoimalla sitä vastaan. Tämä poikkeaa täysin aiemmista yrityksistäni olla ilman alkoholia. Silloin alkoholi pyöri koko ajan mielessä jonain ainutlaatuisena ja ihanana palkintona, josta erossa pysyminen vaatii selkärankaa. Jossain vaiheessa tuo selkäranka aina katkesi. Ratkaisevaa minulle on ollut tajuta, etten luovu mistään luopuessani alkoholista. Alkoholi ei anna minulle mitään ekstraa. Jos juhlissa on tylsää ilman alkoholia, se johtuu ihan puhtaasti siitä, että juhlat ovat tylsät.

Eilen jäin lomalle ja niin taisi jäädä moni muukin tuttavapiirissä. Lopetin laskemisen 8 juomalasipostauksen jälkeen. Oli viinilasia ja varpaita, auringonlaskua ja olutta, skumppaa ja kippistelyä. Vuosi sitten saatoin tehdä itse ihan samanlaisen postauksen, jolla halusin kuvata loman rentoutta ja vapautta. Alkoholi yhdistyi silloin mielessä juuri rentoutumiseen ja siihen, että on vapaa nauttimaan alkoholia, kun ei työvelvollisuudet kutsu. Haluan korostaa, etten tunne ylemmyyttä muita kohtaan siitä, etten enää postaa someen viinilasikuvia. Ei oikein ole varaa tuntea itseään muita paremmaksi tässä asiassa. Sen sijaan kannustaisin kyseenalaistamaan tai ainakin hiukan kritiikillä suhtautumaan niihin mielikuviin, joihin alkoholi omassa mielessä yhdistyy. Ovatko ne todellisia?

Alkoholi on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava huumausaine. Ainoa Suomessa laillinen huumaava aine, jonka haitat kyllä näkyvät varmasti jokaisen elämässä jollain tavalla. Alkoholi, josta postataan upeita fiiliskuvia someen, on ihan sitä samaa alkoholia, jota elämänhallintansa menettänyt puliveivari tai kännipäissään miestään puukottava nainen juo. Ihan tismalleen samaa etanolia. Kukaan (toivottavasti) ei postaile someen fiiliskuvia siitä, kuinka piikittää heroiiniä suoneen tai vetää kokaa nokkaan. Jokainen tajuaa, kuinka irvokkaalta sellaisen asian hehkuttaminen näyttäisi. Alkoholiin suhtaudutaan kuitenkin eri tavalla. Enkä nyt haikaile sen perään, että alkoholin laillinen myynti pitäisi kieltää. Siitä ei aikoinaan tainnut juuri hyvää seurata.

Pari kuukautta ilman alkoholia ei tunnu suurelta saavutukselta vaan kaiken alulta. Uuden elämän alulta. Olen tänä aikana huomannut elämän huumaavuuden ja tuntenut sellaista vapauden riemua, jota en enää halua menettää. Välillä olen aivan hihkunut kuplivasta ilosta, joka on tullut, kun on katsellut upeaa auringolaskua, usvaa peltojen yllä tai lintujen leikittelyä taivaalla. Miten siistiä on kokea nuo hetket ihan täysillä ja olla turruttamatta aistejaan millään aineella!

Sain tämän mukin alusen lahjaksi. Silloin se nauratti sen vuoksi, että tosiaankin, alkoholin siivittämänä saatoin tehdä jotain, mitä en olisi muuten tehnyt. Nyt se on yksi muistutus siitä, miksi en enää giniä kaada kurkustani alas!
hyvinvointi terveys hyva-olo mieli
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *