Kuusi kuukautta raittiina

Puoli vuotta alkoholitonta elämää takana. En koe joutuneeni luopumaan mistään eikä ole tullut houkutuksia. Se on myönnettävä, että ihan häivähdyksenomaisia hetkiä on ollut, jolloin on iskenyt haikeuden tunne. Viime viikonloppuna katsoin jotain ohjelmaa, jossa oli kesäilta ja naapuri huikkasi toiselle ohimennen: ”otaksä skumppaa?”Siinä hetkessä sekunnin sadasosan verran mietin, että ei enää ystävien kesken kuplivia kesäiltoja. Kunnes palasin ajatuksissani niihin kertoihin, kun oksensin skumppaa tai heräsin aamulla hapan maku suussani. Joku voisi tähän sanoa, että ”voi kai nyt yhden lasillisen juoda”. Totta puhuakseni en ole koskaan ollut yhden lasillisen juoja. Kun join, halusin olla huppelissa. Mitä minä sillä yhdellä lasillisella tekisin?

Positiivisia muutoksia puolen vuoden alkoholittomuudesta on ainakin parempi mieliala ja hyvät yöunet. Myös mielestäni ihoni näyttää hehkuvammalta. Yleensä tähän aikaan vuodesta olin kalman kalpea, mutta nyt kasvoissani on väriä ja poskilla on terve puna. Niin ja rahaa on säästynyt aika iso erä! Yksi muutos on johtanut myös muihin. Olen vähentänyt kahvinjuontia ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, että suusta alas pistämäni ruoka on pääpiirteittäin sellaista, joka tekee minulle hyvää. Luulen, että kehoni on alkanut kertoa mitä se vaatii. Eikä se vaadi enää pullaa tai suklaata. Olen jo pidemmän aikaa elänyt jonkinlaista henkisen heräämisen kautta, mutta tuntenut, etten ole ollut aivan valmis kohtaamaan muutosta. Nyt vähitellen palaset tuntuvat loksahtavan paikoilleen yksi kerrallaan.

Minusta on myös ilmeisesti kuoriutumassa takakireä raitistelija, joka ei enää ymmärrä ”mommy wine” -huumoria. Somessa jaetaan jatkuvasti näitä tosi hupaisia viinihuumorikuvia, joissa vitsi on siinä, että hups, avasin taas pullon. Joskus ne naurattivat minuakin, mutta nyt tulen lähinnä surulliseksi. Viinin lipittely on normaali tapa relata ja ihan ok vaikka joka ilta. Sellaisen viestin nuo mukahauskat vitsit sisältävät. Kukaan tuskin päättää yhden huumorikuvan takia alkaa juomaan joka ilta, mutta ne luovat tuota alkoholimyönteistä kulttuuria, joka taas vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset toimivat.

Alussa olin raittiuden tuomassa vaaleanpunaisessa pilvessä. Olo tuntui leijuvalta ja vähän väliä hihkuin, kuinka siistiä on olla koko ajan selvin päin. Nyt tuo pilvi alkaa olla haihtunut ja tämä tuntuu ihan normaalilta. Tästä on tullut elämäntapa, jota ei halua enää muuttaa. Edelleen mietin hetkittäin salaa, että on tämä kyllä hienoa, mutta harvemmin enää tulee niitä hetkiä, jolloin teen päätöksen olla juomatta. Juomattomuus on jo ”rutiinia” eikä sitä toista vaihtoehtoa mieti vaihtoehtona enää.

hyvinvointi mieli terveys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *