Rakkaussuhteeni alkoholiin
Vuosi on mennyt ilman alkoholia ja edessä on toinen alkoholiton kesä. Tein surutyötä lopettamisen suhteen pitkään ja kuvittelin sen tarkoittavan kaiken kivan loppumista. Kun lopulta asiat loksahti päässä oikeaan asentoon, ei alkoholittomuus ole vaatinutkaan suurta tahdonvoimaa tai kieltäytymistä kaikesta kivasta. Ensimmäiset kuukaudet meni jopa aivan huumassa! Olin innoissani vapauden tunteesta ja siitä, että aistit tuntuivat jotenkin hirmu teräviltä koko ajan. Tunsin olevani elossa vähän enemmän. Huumaava vapauden tunne vaihtui kuitenkin syksyn tullen uupumukseen. Tunteet vyöryivät päälle sellaisella voimalla, että ne uuvuttivat kehon ja mielen. Olihan alkoholi ollut keino paeta niitä. En väitä olleeni alkoholisti, mutta jonkinlainen addiktio minulla oli. Voisin sanoa, että se oli viha-rakkaussuhde.
Tein ensimmäiset alkoholikokeiluni 14-vuotiaana. Alkuun se oli vain yhden siiderin maistelua, mutta jo 15-vuotiaana olin ensimmäisen kerran kännissä. Oikein kunnon perseet. Nyt kun omat lapseni ovat suurin piirtein tuon ikäisiä, ajatus tuntuu aika kamalalta. Ensimmäinen kokemukseni alkoholista ei ollut kiva. Muistan, että ensin ei tuntunut miltään ja yhtäkkiä jalat eivät kantaneet. Olo oli kamala, ja ystäväni vielä huonommassa kunnossa meinasi sammua pieneen metsikköön asuinalueen laitamilla. Oli talvi ja pakkasta. Onneksi selvisimme ystävän kotiin. Muistan aamun ja morkkiksen. Olin varma, että joudun tästä hyvästä helvettiin. Alkoholi oli perheessämme tabu, koska isäni oli alkoholisti ja toisaalta vahva uskonnollinen vakaumus teki siitä syntiä.
Teini-iästä lähtien alkoholi oli jossain määrin mukana elämässä ja kun sitä join, join aina niin, että tulin humalaan. En nähnyt järkeä juoda vain sen verran, ettei tunnu missään. Alkoholi oli jo silloin keino paeta todellisuutta.
Surullista, mutta lasteni ollessa pieniä, join aika paljon. Vähän punaviiniä lasten mentyä nukkumaan ja joskus jo ennen sitä. En juonut päivittäin, mutta viikoittain. Määrät lisääntyivät ja usein olin ihan tukevassa humalassa, vaikka itselleni ja muille taisin valehdella juovani kohtuudella. Tapahtui myös ensimmäiset totaaliset ylilyönnit alkoholin suhteen. Olin kerran uudenvuodenjuhlissa niin huonossa kunnossa, etten meinannut päästä omin jaloin kotiin ja oksensin heti sinne päästyäni. Hävetti niin paljon, että olisin halunnut kadota koko maailmasta. Olin myös satuttanut itseni ja jalkaa koristi seuraavana päivänä iso mustelma.
Vielä meni kuitenkin monta vuotta niin, että onnistuin aina unohtamaan nuo ikävät olotilat ja mokailut. Jostain syystä aina ennen juomista kuvittelin mielessäni alkoholin tuoman autuuden, vaikka tosiasiassa näin jälkikäteen en muista, että sellaista olisi koskaan lopulta tullut kuin hyvin hetkellisen nousuhumalan ajaksi. Tein asioita, joita en olisi selvin päin tehnyt ja roikuin ihmisissä, joihin en ilman alkoholia olisi koskaan tutustunut edes lähemmin. He olivat tekosyy juoda.
Rakastin alkoholissa sitä, että se turrutti tunteet ja aistit. Olo oli hetken aikaa leijuva ja huoleton. Kunnes se olikin kaikkea muuta ja ahdistus palasi entistä pahempana. Join enimmäkseen stressiin. Se oli tapa päästä irti ja tapa paeta todellisuutta.
En ole edes näin kesän tullen kaivannut alkoholia. Päin vastoin, ajatus juomisesta puistattaa ja nostaa pintaan ahdistavia tunteita. Maistelen mielelläni alkoholittomia oluita ja muita alkoholittomia juomia ja ne ajaa nykyisin ihan saman asian kuin alkoholi ennen: ne juhlallistavat hetken ja toimivat ”siirtymäriittinä” töistä vapaalle. Sillä erotuksella, etten läheskään aina muista juoda jääkaappiin ostamaani juomaa eikä sellaista pakkomiellettä niihin ole. Sekin ero alkoholittomien oluiden tai siidereiden juomisessa on, ettei vielä toistaiseksi koskaan ole tullut mieleen lähteä lähikaupasta ostamaan lisää juoman loputtua kesken. Yksi riittää vallan mainiosti!
Tilasin itselleni paidan, jossa on teksti: Retired Blackout Artist. Minua nauratti tuo paita sen tilatessani ja edelleen se tuo hymyn huulille. Tuohon hymyyn sekoittuu kuitenkin aimo annos häpeää. En ole vielä aivan varma, kehtaanko pukea sitä päälleni.