Aloitus

Hei,

mun nimi on Juha ja asun Helsingissä. Olen mielenterveyskuntoutuja, olen kärsinyt masennuksesta. Olen myös aika yksinäinen. Nämä kaksi asiaa lienevät kytköksissä toisiinsa.

Yksinäiseksi olen tuntenut oloni yliopistoajalta asti, masennusdiagnoosi tuli myöhemmin. Lapsena ja nuorena minulla oli ystäviä joiden kanssa vietin paljon aikaa. Näin oli lukion loppuun asti. Lukion jälkeen muutin yliopistopaikkakunnalle ja samalla menetin lapsuudenympäristöni. Pikkuhiljaa aloin erakoitua. Ensimmäinen vuosi yliopistossa meni vielä sosiaalisesti hyvin, pelasin mm. sählyporukassa. Sen jälkeen menin armeijaan, ja se vaikutti minuun negatiivisesti. En todellakaan viihtynyt armeijassa.

Kun armeijan jälkeen palasin opiskelemaan, en enää palannut sählyporukkaan. Sen sijaan aloin harjoittelemaan triathlonia. Siinä se aika menikin, opiskelun ohessa. Sosiaalista elämää minulla ei juuri ollut, ellei yhteisiä triahlon-harjoituksia laskeja. Olen aina ollut suorittaja, ja opintoihin ja urheiluun oli hyvä uppoutua. Samalla oli helppo ohittaa sosiaalinen elämä, koska se olisi haitannut opiskelua ja/tai urheilua. Näin jälkikäteen minua kaduttaa kovasti että jätin normaalin opiskelijaelämän väliin. Toisaalta sosiaalinen elämä pelotti.

Kun sitten valmistuin (matematiikan opettajaksi), tuntui vaikealta jäädä opiskelupaikkakunnalle, sen verran huonot fiilikset oli opiskeluajasta jääneet. Lähdinkin töihin pääkaupunkiseudulle. Siihen aikaan sai aika helposti töitä IT-alan yrityksestä kun vain oli yliopistotutkinto.

Elämästäni pääkaupunkiseudulla myöhemmin…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *