Perjantaita!

Viikonloppu, vihdoin. Koulua oli tällä viikolla vain yhtenä päivänä, toinen päivä väsättiin tutkimusta. Teemme koulukamun kanssa tutkimusta lapsiperheköyhyydestä. Rankka aihe ja tällä hetkellä pystyn tuohon samaistumaan, aikuisopiskelijan arki ei ole rahan räiskettä. Sitä miettiikin pakostakin sitä, mikä tuo hyvää mieltä eikä maksa mitään. Niitä asioita on paljon, mutta joskus pitää oikein pysähtyä miettimään. Perhe, tottakai. Lemmikit, lumi-piristää kummasti, uunin lämpö, koulukamut ja se että saa käydä koulua-koulupaikkaani todella arvostan, ja vielä kaapista löytynyt pusero jota en muistanutkaan! Paljon näitä on. Tuo köyhyystutkimus on tuonut valoon sellaisia asioita, joita ei suomessa uskoisiolevan. On hirveää ajatella, että meillä on tällaista ja se on arkipäivää.

Toinen josta on keskusteltu paljon, on kiusaaminen. Sekä aikuisilla että lapsilla lisääntymään päin oleva ilmiö. Käsittämätöntä. Miksi joku kiusaa?? Miksei siihen pystytä puuttumaan?  Näitäkin on hyvä jokaisen miettiä. Netti on nyt pullollaan erilaisia ryhmiä-jouluapua, yhtenä päivänä maailman tärkein ja erilaisia auttamisryhmiä sekä taloudellisen ja ihan ruoka-avun avun tarpeeseen. Ja vielä kiusatuille omia ryhmiä. Tuollaisissa ryhmissä jokainen voi auttaa. 

Minä käperryn nyt viltin mutkaan, mietin muutamia asioita joita voisin tehdä jonkun lähimmäisen eteen. Sen ei tarvitse olla isoa. Itse asiassa, minulla onkin jo ajatus. 🙂 Hyvää viikonloppua. 🙂