Huomaan selvästi väsähtäväni. Tuntuu, että koulussa on loppurutistus, lapsilla on loppurutistus omansa kanssa, syksykin tekee jotain loppurutistusta. Huomaan asettavani itselleni vaatimuksia joista pitäisi selvitä. No, osa on pakollisia,mutta osa taas ei. Ne tulevat jostain tuolta kaukaa, lapsuusmuistoista ja menneistä jouluista, kun kaikki oli täydellistä. Kuulin vasta osuvan lausahduksen.

”Ei tarvitse olla pullantuoksuinen äiti, riittää että olet pannukakkuäiti.”

Se osui ja upposi. Se riittää. En halua olla suu viivana, kulmat kurtussa kulkeva äiti joka suorittaa ja suorittaa, eikä ole kellekään mitään hyvää jäljellä itsestään annettavaksi jouluna. Haluan olla pannukakkuäiti. Hymyillä jouluna, sytyttää kynttilöitä valoksi, ettei uunin päällä oleva pöly näy, tehdä laatikot valmissoseesta, kun siitäkin tulee tosi hyvät laatikot…kortit lähetän vain oikeasti tärkeille ihmisille ja keksityn olennaiseen, jouluun ja rakkaisiin. Koska minulla on koko vuoden ollut LIIAN KIIRE.Jouluksi en sitä halua, vaan haluan antaa itsestäni parhaan palan. Levänneen, onnellisen ihmisen, jolla on aikaa myös muille <3