Niin, minulla on onni asua metsän kainalossa, peltojen sylissä. Täällä maaseudulla talvipäivät ovat oikeasti pitkiä. Kellon unohtaa, päivä menee töpsehtiessä, ilta ulkosaunaa lämmitellessä. Hämärä kulkee mukana aamusta iltaan, kohta ei aurinko enää paljoa kurkistele. Kynttilöiden polttaminen on omaa taistoani pimeyttä vastaan. Hämärää rakastan, pimeyttä en niinkään. Mutta samaan pakettiin kuuluvat.
Vaihtelin verhot olkkariin, kyllästyin tummiin. Nyt tuntuu kivemmalle. Tänään vietetään tuon toisen puolikkaan lkanssa effailtaa kotosalla. leffa, sipsit ja dipit, toisen kainalo. Muuta en tarvitsekkaan :).
Huomenna on isänpäivä. Käydään anoppilassa ja minun kotonani. Isä kuoli kuusi vuotta sitten, mutta käymme äidin luona. Ettei päivä tuntuisi yksin niin pahalta. Samalla muistellaan isää ja käydään haudalle viemässä kynttilä. Olin isän tyttö ja tuntuu, että matkassa hän vieläkin kulkee. Joskus sen ihan tuntee…Kurkkaa kuvia ja jätä jotain muistoksi, tulisin iloiseksi :)!

Pian taas tavataan…………Hyvää isänpäivää 🙂