Voihan murkku

Kerronpa teille…
Eilinen hurahti ostoskeskuksessa, etsien murkulle SITÄ mieluista talvitakkia…ei mikään helppo juttu,voin kertoa..Liian tiukka, liian löysä, eräjorma, pissis-takki, jne… Mää haluan olla uniikki! (ei se laulaja). Niin, tuntuu että noita kategorioita on jo liian kanssa. Miksi ei vaan voi olla MINÄ? Sellaisena kuin on, eikä muita varten. Haluan olla siis uniikki, mutta kuitenkin miellyttää muiden silmää-ristiriitaista :/. Muistan kyllä itsekin, kuinka tätä mietittiin kun itse olin teini. Jotenkin vain toivoin, että tänäpäivänä olisi toisin, että olisi enemmän skaalaa, monenlaiset pukeutujat, kokonsa puolesta erilaiset, värinsä puolesta erilaiset hyväksyttäisiin sellaisen kuin ovat. Mistä se paine tulee?? Toivoisin hetkeksi pääseväni siihen hetkeen kun tapeltiin vielä kurakinttaitten kanssa ja suurin harmitus oli se jos ne tuntuivat hankalalta käteen, ei se mitä muuta niistä ajattelisivat.

Kotona sentään voi olla huoleton, ilman tällinkiä,lökökamppeissa,tukka sekaisin. Sellaista oli ennen aina. Vielä jokin aika sitten piti oikein muistuttaa, että harjaa nyt hyvä lapsi se tukkasi! Tänä iltana me kuitenkin unohdetaan tälläykset, lämmitetään pihasauna, unohdetaan erimielisyydet nenäkoruista ( joiden kanssa on sovittu odotaa vielä), hiusväreistä (joita en anna päänahkaa myöten ottaa), ja meikeistä, jotka on sovittu pitää hillittyinä. Lätkäistään itsemme pötkölleen suurille lauteille, jutellaan juttuja ( fiksuja juttuja sieltä tuleekin!), muistellaan menneitä, nauretaan riidoille. Kuulen monesti sen, että äiti sää et vaan tajua! Mutta kyllä minä tajuan, enemmän kuin luuletkaan. Siksi sinua suojelen <3. Ja kun sen välillä hoksaat, sää tuumaatkin että kyllä sää äiti oot ihan hyvä tyyppi :). <3 Kivaa lauantaita ihan jokaiselle. Perhe on pop 🙂

(Neitokaisemme on 13v, rysäyksellä murrosikäiseksi tupsahtanut äidin mussukka 🙂 )