Salakirje

Tänään oli äärimmäisen jännä päivä töissä. Aika monestakin syystä. No.. joo. Mitä mieltä ootte työpaikkaromansseista?
Mä en yleensä oikein usko näihin, mutta tänään mä ylitin ja rikoin mun kaikki rajat ja tein melkein tajunnanräjäyttävän loikan epämukavuusalueelle. 

Kirjoitin nimittäin salakirjeen yhdelle pojalle, joka on töissä eri osastolla kuin mä. On ollut ihan selkeää flirttailua ja näin. Juttu nyt vaan on, etten oikeestaan tiedä mitä mieltä kyseisestä pojasta olisin. Päätin että pitää tutustua ensin, sitten vasta arvostella. Jotenkin vaan on hirveä kusipää-fiilis, kun en oo selvillä edes omista tuntemuksista, ja silti yllätän sen kirjeellä. Ja kuitenkin tiedän sen fiilikset. Ehkä mä pelkään jotain. Huh. 

No, se kirje minkä sille kirjoitin oli suurinpiirtein jotain tätä luokkaa:

”Moi! Hei mietin että nytkun jään lomalle, niin vois vaikka nähdä joku päivä? Olis kiva tutustua vähän enempi, kun aina vaan moikkaillaan täällä töissä 🙂 Jos sulla on aikaa, niin soita toki!”  + nimi ja numero.
Niin ja siis käsittäkäähän nyt, etten ikinä yleensä tee mitään tällaista. Varmaan saanut siipeeni liian monta kertaa. 

Hain toimistosta kirjekuoren, liimasin sen kunnolla kiinni, kirjotin pojan nimen kuoreen ja jätin sen sen työpisteelle. Voitte vaan kuvitella kuin paljon sydän pamppas, kun kävelin pois. Tiesin kyllä ettei se ollut silloin töissä, tulis illaks töihin, mutta silti. Mielessä pyöri vaan, että ”mitä jossei se vastaa koko loman aikana? Miten mä sit meen töihin? Entä jos se kertoo kaikille?”

Mutta ei. Se vastas melkein heti. ”jätit sit kirjeen :)” Haha. Sanoi että oli ihan hyvä juttu, koska oli kuulemma vähän ujo. Ensi viikolla nähdään. Voi apua. Mun puhelin piippailee vähän väliä, että mitä tahtoisin tehdä, kahville vai seurasaareen vai mitä? a-p-u-a. En tiedä.

No, tää on se syy, miksi tänpäivänen työpäivä oli jännä. Okei, oli myöskin siks, koska nukuin edellisenä yönä 2h (pesukone hajos keskellä yötä, MAHTAVAA) ja tänään oli viimeinen työpäivä ennen lomaaaaaaaa!